Tässä vielä yksi herkullinen lammasruoka, jota olen viimevuosina tehnyt meille pääsiäiseksi ja toisinaan muulloinkin. Tykästyimme siihen kerran Kreikan matkalla ja kun Siwan lehtisessä oli vuosia sitten mukavan tuntuinen ohje, niin mainoksen sanoja lainatakseni ”siitä se sitten lähti”. Ystävä tätä minulta kerran kyseli, joten jos sinäkin haluat kokeilla, niin laitetaanpa jakoon. Meillä tehtiin jo pakasteeseen odottelemaan kaksinkertainen annos. Näin se Siwan reseptin mukaan valmistetaan:
Kreikkalainen lammaspata (Stifado)
- 1 pkt karitsan paahtopaistia (500-700 g)
- 1 tl rouhittua mustapippuria
- 4 keskikokoista sipulia
- 4 valkosipulin kynttä
- öljyä lihojen ruskistamiseen
- lihaliemikuutio tai vastaava
- ½ tl suolaa
- 2 rkl tomaattipyrettä
- (kanelitanko ja) laakerinlehti
- 3 dl punaviiniä tai vettä
- 1 rkl punaviinietikkaa
- pinnalle silputtua persiljaa
Anna karitsan paahtopaistin sulaa jääkaapissa yön yli. Poista paistipaloista kalvot ja leikkaa palat, koosta riippuen, ainakin kuuteen osaan. Halkaise kuoritut sipulit ja leikkaa lohkoiksi, viipaloi kuoritut valkosipulin kynnet. Ruskista lihat nopeasti kuumalla pannulla. Lisää sipulit, murennettu liemikuutio, rouhittu mustapippuri, suola, laakerinlehti, halutessasi kanelitanko sekä lopuksi pyree ja neste. Pane kansi päälle ja hauduta miedolla lämmöllä ainakin puoli tuntia (maista, ovatko lihat mureita). Minusta maku vain paranee pitkässä haudutuksessa, vaikka siihen ei ehkä paahtopaistin kyseessä ollen tarvetta olisikaan. Mausta ruoka kypsennyksen loppuvaiheessa viinietikalla, lisää tarvittaessa nestettä. Viimeistele persiljasilpulla ja tarjoa perunoiden kera.
Paahtopaisti kypsyy nopeasti. Jos käytät muuta osaa lampaasta tai naudan palapaistia, haudutusaikaa on pidennettävä. Maistele! Kreetalla tämä ruoka valmistettiin uunissa puukourussa, mutta herkullista siitä tulee liedelläkin ja tietenkin leivinuunissa. Jo tuoksu tuo veden kielelle keittiössä…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Näyttääpäs herkulliselta!
Mun täytyy tunnustaa tässä nyt ihan julkisesti, etten ole koskaan laittanut mitään lampaanlihasta… Enkä ole varma olenko maistanutkaan! Se ei vaan ole meilläpäin kovin yleistä ja kun lammas tulee puheeksi ”akkojen kanssa” niin kuulee aina saman kommentin, että lammas maistuu villalta.
No, ehkä minä joskus vielä rikon jään ja teen jotain vaikkapa karitsasta, eikös se kumminkin ole lampaaseen tottumattomalle helppo aloittaa?
Olisipa leivinuuni!
Ei maistu villalle, ei! Tässä ruuassa on mukavasti mausteita ja karitsa on tosiaan herkullista. Mutta erilaisia kun olemme, niin toimimme eri tavoin. Minä en ikinä laittaisi esimerkiksi kieltä – sehän on ollut lehmän suussa… Ja varmasti on hyvää sekin. Luulisin…