Tänään sain nauttia jälleen Mikaelin seurasta. Olikin jo kova ikävä ja ajattelin tehdä jotain sellaista herkkua, mitä en ennen ole hänelle valmistanut. Silloin muistin perunarieskat, ja kyllä ne maistuivatkin! Sula voi valui lämpimän, pehmeän leivän päällä… Nam nam…
Perunarieskat
- reilu kilo kuorittuja, keitettyjä perunoita (punnitsin kuorittuina)
- 1½ tl suolaa
- puolisen litraa keitinvettä
- noin desi ruokakermaa ( voi jättää poiskin)
- 4 munaa
- 6-7 dl ohrajauhoja
- 2 dl vehnäjauhoja
Survo keitetyt perunat, lisää hiukan keitinvettä sekä muut aineet ja sekoita puulastalla. Nosta lusikalla kokkareita leivinpaperin päälle pellille, taputtele matalammiksi ja paista saman tien kuumassa uunissa, 250 asteessa, n. 15 minuuttia, eli kunnes pinnalla näkyy ruskeita laikkuja. Jäähdytä leivinliinan alla. Annoksesta tuli ehkä neljäkymmentä rieskaa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Muistin itsekkin vasta ihan muutamia kuukausia sitten perunarieskan olemassa olon. Jonkinmoisella näppituntumalla ja muistilla sitten teinkin. Kovin olivat epämääräisen näköisiä, mutta hyviä.
Seuraavalla kerralla kyllä katsoin jo ohjeenkin ja tein hiukan ohkaisempia. Maistuu kaikille, pitää varoa ylensyömistä.
Kiitos, Tuula kommentista! Pieniä perunarieskoja tulee popsittua kyllä enemmän kuin tarvitsisi! Ja mikä siinä on, että jotkut hyvät reseptit ja ideat unohtuvat toisinaan pitkiksi ajoiksi kunnes sitten putkahtavat esiin!