Dementianehkäisylapaset

Paljon on tullut neuleita tehtyä vuosien varrella, mutta silti en ole koskaan yrittänyt kirjoneuletta tosissani. Yksivärisiä kuvioneuleita ja raitoja kylläkin, mutta ei ikinä kirjoneuletta! Oikeastaan en ole ajatellut koko asiaa – se kun ei ollut muka  minun juttuni. Nyt kuitenkin kävi niin, että ostin muutama vuosi sitten myyjäisistä mustavalkoiset, kuviolliset lapaset. Ne tuntuvat mukavan napakoilta ja lämpimiltä, nurjalla olevat lankajuoksut ikäänkuin lisäsivät paksuutta. Hankin syksyllä ruskean toppatakin ja aloin tässä jokin aika sitten ajatella, että olisi kiva yrittää kopioida malli mustavalkoisista ja tehdä sitten takkiin sopivilla väreillä uudet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostin tummaa ja vaaleaa beigeä Nallea ja laskin ja piirsin ruutupaperille kuvion. Sitten kirjoitin ”nuotit” rivi kerrallaan: 3 mustaa, 1 valkoinen, 1musta… (nyt teitä taitavia neulojia varmaan naurattaa touhuni!)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopulta pääsin kuitenkin hommiin. Mutta miten kahta lankaa kuljetetaan näppärästi sormien välissä? Kilautin kaverille ja Ritvalta sain neuvoja. Hän muistutti nurjan puolen pitkistä lankajuoksuista, siitä kuinka ne pitää kiepauttaa jotenkin, eteivät tartu sormiin. Mitenköhän? Puhelimessa en oikein asiaa hahmottanut. Mutta taas oli netistä hyötyä: Täällä oli jopa video tuosta sitomisesta! Johan alkoi sujua. Kiitos molemmille auttajille!

Olin aivan innoissani, kun kuvio alkoi hahmottua. En malttanut ollenkaan lopettaa ja niin tuli ensimmäinen lapanen muutamassa tunnissa valmiiksi. Ei se tarkkaa tutkimista kestä, näkyy olevan monia löysiä silmukoita ja pari virhettäkin.  Laskin mallilapasesta peukalosilmukkojen määräksi yhteensä 20, mutta olisi pitänyt varmaankin  ottaa vain kuusitoista ja poimia loput reunoilta. Eli aluksi vain kahdeksan jätettäisiin odottelemaan – nyt jätin kymmenen. Mutta ehkä siitä rimaa hipoen ja opettajalle nätisti hymyillen seiskan saattaisi saada…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana päivänä sitten toisen lapasen kimppuun. Se sujuikin huomattavasti paremmin: langat pysyivät erossa toisistaan ja neuleesta tuli muutenkin tasaisempaa. Ainakin kahdeksan arvoinen, jos koulussa olisin sen tehnyt! No nyt on mummulla takkiin sopivat lapaset uuden salomoninsolmuhuivin kaveriksi. Sormien nivelkivuista huolimatta olen hurjan tyytyväinen! (Huomasin vasta jälkikäteen, että kopioimani malli ei ole symmetrinen. Valkoiset pylväät reunoilla ovat neljän tai viiden kerroksen korkuisia. Ne olivat alkuperäisessä mallissakin vähän miten sattuu, mutta jatkossa taidan tehdä ne joka tapauksessa symmetrisiksi – neljä valkoista päällekkäin.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska olen koko talven kutonut lukemattoman määrän vain tylsiä sukkia, joita tehdessäni aivot saivat olla rauhassa naulakkoon ripustettuina, päätin antaa vähän haastetta harmaille soluilleni tuolla  pääkopan sisällä. Eipä voinut televisiota katsella ja kissankin siirsin polvelta sivuun, niin paljon tuo uusi työ vaati keskittymistä. Hartiat ovat nyt turhan jäykät, mutta olisikohan dementiaa kuitenkin ehkäisty ainakin muutamalla viikolla? Sitäpaitsi lankoja jäi, että paras vaan sisäistää uusi oppi kunnolla ja jatkaa harjoituksia heti kun sormet taas taipuvat. Ihailen suunnattomasti teitä, taitavat blogiystävät, jotka tuosta vaan näitä kirjoneuleita teette. Nyt se ilo on täälläkin koettu ja arvostuksenne sen kun vaan nousi!

Mainokset
Kategoria(t): Käsityöt Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Dementianehkäisylapaset

  1. Tuulikki Oksa sanoo:

    Ihanat lapaset oletkin tehnyt! Taitavasti! ONNEA!
    tuksu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s