Kunnonkohotusviikko

Tämä on nyt taas tätä. Tätä, mihin varsinkin naisväki hurahtaa jouluherkuttelujen jälkeen. Ei joulu minulle lisäkiloja tuonut, mutta niinpähän innostuin, kun kunnon vatsatauti ensin järjesti hyvän alkustartin. Muutenkin päätin, että kuluneella viikolla minä itse olisin itselleni tärkein ja eläisin nuo muutamat päivät halujeni ja toiveitteni mukaan.

Jokunen aika sitten tilasin Elloksesta Zumba-setin. (Sama maksoi Sokoksella 20 euroa enemmän!) Yritän ainakin kerran viikossa, useamminkin, pitää itselleni zumba-tunnin. Älkää nyt naurako, en minä tietenkään kaikkia liikkeitä  ehdi mukana tehdä, vaikka basics-osiossa ne hitaasti neuvottiinkin. Mutta kuka minua arvostelisi? Liikun vauhdikkaassa rytmissä mukana ja hiki tulee. Sehän se pääasia on! Yllykkeen sain ennen joulua Studio 55:n Zumba-osiosta.

Sitten se varsinainen kalorinkulutusviikko. Nyt on ollut melko kylmää, eikä hiihto ole maistunut. Päätinkin, että tämä viikko maanantaista lähtien tulee osaltani olemaan  erittäin vähäkalorinen mutta  hyvin runsasliikuntainen. Aluksi tein kattilallisen kaalikeittoa, sitä tunnettua laihdutuskeittoa, jonka polttamiseen kuulemma kuluu enemmän energiaa kuin keitossa on kaloreita. Ei hyvää, mutta ei pahaakaan, maultaan nimittäin. Dieettiin kuuluu kaikenlaista muutakin määrättyä, mutta niin tarkka en jaksa olla. Kunhan nyt jätin enimmät leivät, kaikki makeat sekä välipalat pois ja korvasin lämpimät ateriat kaalikeitolla. (Isännälle tein  omat ruuat – ei lähtenyt tähän mukaan…) Ja kannuun tietenkin vettä hapettumaan, sitä kului tällä viikolla runsaasti niin kotona kuin treeneissäkin.

Otin varaslähdön jo viime lauantaina  –  tunti zumbaa ennen saunaa.

Sunnuntaina onnistui yllättäen hiihtäminen.

Maanantaina olin syvävesijumpassa ja vesikävelyllä. Kuvan räpylät muuten antavat kivasti lisätehoa!

Tiistaina tunnin kuntosalitreeni ja uimisen jälkeen vesijumppa.

Keskiviikkona ohjattu vesijumppa ”kaulimen” kera ja lisäksi vesikävelyä.

Torstaina oli muuta ohjelmaa: Minulla oli sovittu menoa puolilta päivin ja iltapäivällä oli yhteislaulua vanhainkodilla.  Siispä varhain  aamulla, jo puoli kahdeksalta, olin  vesikävelyllä uimahallissa monen muun aamuvirkun kanssa. Tulipahan koettua tällainenkin uimapäivä, ensimmäisen kerran ikinä. Aamu-uinti ei ollut lainkaan hassumpi kokemus, kunhan vaan sai itsensä peiton alta ylös pakkaseen! Suunnittelin siinä kävellessäni jo perjantain liikuntaa, kun alkoi tuntua, että lopulta ei ehdi minnekään… Uimahalli  näet avautuu vasta kahdelta sinä päivänä. Taas muuta menoa! Mutta puutteenhan sai paikattua menemällä uimaan ja vesikävelemään torstai-iltana uudestaan, ideasta kiitos uintiystävälleni Leenalle. Piti vaan etsiä toinen uimapuku, kun aamullinen oli vielä märkä! Näin tehokasta liikuntapäivää en ole ikinä viettänyt (enkä tuskin vietäkään).

Onneksi oli tätä ihanaa näkkäriä!

Perjantaina oli ihanan liikuntaviikon viimeinen päivä, sillä kaalikeittokin loppui.  Aamulla olisi ollut aikaa mennä veteen, mutta halli oli kiinni. Onneksi, sääennusteesta poiketen, pakkanen hellitti ja pääsin isännän kanssa ennen puolta päivää hiihtämään. Talven paras hiihtokeli! Jos olisin lähtenyt vielä kuntosalille ja vesijumppaan, en olisi ehtinyt siihen tapaamiseen, missä piti olla klo 15.15. Se on kuitenkin oma tarinansa, josta kerron ensi viikolla! Tässä vaiheessa ei avata pakettia, mutta kuvan siitä voin ehkä näyttää 🙂

Mikä sitten oli kuntoviikon uurastuksen saldo? Ensinnäkin iloinen mieli. Toiseksi paljon virkeämpi, kevyempi, ketterämpi  ja energisempi olo – ihan totta! Kolmanneksi listaisin sen, että makeanhimo katosi. Ja viimeiseksi: senttejä hävisi vähän sieltä ja täältä ja kilojakin muutama. Niin että olen varmaan ansainnut itselleni palkinnon: ei suklaata, vaan kimpun tulppaaneja! Ja miten ollakaan, viikko huipentui sattumoisin hirvipeijaisiin, josta kirjoitan seuraavalla kerralla. Mutta nyt on taas aika – ZUMBATA!

Advertisements