Olin enemmän kuin yllättynyt, kun netissä tilaamani Hyötykasviyhdistyksen sekä Korpikankaan paketit tulivat noin viikossa, vieläpä samana päivänä. Tilauskin oli tehty yhtäaikaa. Sain sitäpaitsi kaikkia lajeja, joita halusin, ihanaa! Muistan, kun kerran jännitin jotain tomaattipussukkaa vielä maaliskuussa, oli kuulemma lopussa ja odoteltiin mahdollista uuden erän saapumista. Joskus jotakin lajia ei yksinkertaisesti ole enää ollut. Niin voi käydä, kun jättää tilauksen helmikuun puolelle!
Hyötykasviyhdistyksen paketti rapisi kuin marakassi. Avattuani syykin selvisi: Viherkesantokasviksi tilaamani persianapiloista yksi pussi oli vuotanut pohjan teippauksista. Desin verran pieniä palloja oli irrallaan ylt´ympäriinsä. Sattuuhan sitä!
Pitkästä aikaa tilasin ekstrana munakoison sekä keltaisen tomaatin siemeniä. Ensimmäisen keran myös pitkävaikutteisia lannoiterakeita, joita sekoitetaan suurempien ruukkujen multaan. Kun inventoin viimevuotiset siemenpussijämät ja lisäsin niihin uudet, niin huh. Mitä tuliakan sanottua pari viikkoa sitten taimikasvatuksesta?
Tuosta siementen rapinasta tuli mieleen kuitenkin ikävä muisto: Noin 25 vuotta sitten olimme koko perhe palaamassa mummolasta hiihtoloman vietosta kotiin Kangasalle. Käännyimme isolta tieltä Ruutanan paikkeilla vasemmalle, jolloin takaa tuleva nuori kuski ajoi, vilkkua huomaamatta, suoraan automme etuosaan. Onneksi ei suoraan kylkeen! Etupyörä vääntyi auton alle emmekä enää päässeet mihinkään ja edestä lähestyi suuri rekka. Kyllä pelotti! Lopputuloksena oli kuitenkin vain niskakipuja ja lunastukseen lähtevä auto. Kun sitä tyhjennettiin hinausta varten ja takakontin luukku avattiin, niin tielle ja kaikkialle muuallekin levisi kilokaupalla linnunkauroja, joita olimme ottaneet mummolasta mukaamme. Raps raps… No, jäihän sinnekin sitten jotakin syömistä, metsälinnuille!
Kotipihan vieraita
Tuo tapahtuma, se peltien räminä, jäi ikuisesti mieleeni. Kuulin sen aina jatkossakin sillä kohdalla ajaessamme. Luin autokolareista tapahtuman jälkeen aivan erilaisella asenteella: peltien ruttausta kuunnellen, peläten päälle tulevaa rekkaa. Kun heti tapahtuman jälkeen kävelin kodin eteisen peilin ohi, katsoin kuin ulkopuolinen henkilö siitä heijastuvaa kuvaa: Tuolla minä kävelen. Olen hengissä ja terve. Olemme kaikki hengissä, kukaan ei edes loukkaantunut. Kaikille ei käy yhtä hyvin, mutta meidän aikamme ei ollut vielä lähteä. Taas kerran nousi sydämestäni suuri kiitos kiitoskoriin, ylös korkeuksiin hinattavaksi.
Mutta nyt tämä surullinen muisto saa väistyä, olemme menossa kesän valoa kohti! Sain Tuija-serkultani jo saippuaakin multahommia varten. Sitäpaitsi rapisevat siemenet eivät ole se ainoa tämän hetken ilon lähde, sillä jotakin muutakin mukavaa on likimain tapahtumassa. Mitäköhän? Siitä kerron teillekin toivottavasti noin viikon kuluttua!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tiesinhän minä, että siemeniä taas keväällä multaan piilottelen. Kolarit ovat hurjia. Onneksi selvisitte ruttuisella autolla ja niskan jomotuksella. Arvailenpa, mitä on tapahtumassa…
Kolarit ON kurjia. Onneksi tämä oli ainoa, mitä meille on tapahtunut. Esikoisen eteen kyllä hyppäsi kerran pimeydestä lehmä…siinäkin meni auto lunastukseen.
Höh, … siis SINÄ piilottelet siemeniä. Mutta kyllä minäkin niin teen!
Juu, aina niitä jää yli, ja itävät ihan hyvin! Sinulle on muuten muutama terassi-kesäkurpitsan siemen, jos haluat. Voin kyllä kasvattaakin alulle, mutta nehän pannaan itämään vasta ihan huhtikuun lopulla.
No on sinulla nyt hauskaa tekemistä kun noin paljon siemniä olet hankkinut.
Oi kihan sormia syyhyttää milloin pääseen siihen .
Olipa hyvä että enkelit olivat mukananne autossa, niin ei pahemmin käynyt.
mukavaa viikkoa teille! ♥ ♥
Kiitos, samoin teillekin! Ja sinähän pääset aina aikaisemmin multahommiin, kun lumetkin sulavat nopeammin!