”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi”

Minulle tuttu sanonta, entä teille? Katselin Wikipediasta tietoja, ja sen mukaan aiemmin nuutinpäivää vietettiin heti loppiaisen jälkeen, 7.1. Vuonna 1708 se siirtyi nykyiselle paikalleen, Nuutin nimipäivään. Ennen puhuttiin vanhasta ja uudesta nuutista, riippuen siitä, kumpi päivä oli kyseessä. Joka tapauksessa se oli eräänlainen puolipyhä, jolloin ei saanut tehdä paljon töitä, jotakin kevyttä kuitenkin. Nuuttipukit (tai nuutipukit) kiertelivät ovelta ovelle pelottavan näköisiksi sarvekkaiksi naamioituneina. Koska kiertelijät olivat aikuisia, kepposetkin saattoivat olla rajua. Seuraavaksi suora lainaus Wikipediasta: ”Edellisen sukupolven nuoruudessa kepposten tiedettiin olevan paljon ankarampia. Esimerkiksi remuava, naamioitunut seurue saattoi kantaa nukkuvan ihmisen sänkyineen päivineen pihalle. Huonekaluja kaadettiin ja aiheutettiin tahallista sekasortoa”.

”Äänekkään juhlinnan taustalla on ajateltu olevan uskomuksen, että suvun vainajat tulevat joulun ajaksi entiseen kotiinsa ja juhla-ajan loppuessa heidät halutaan ajaa pois etteivät he jäisi harhailemaan ja kummittelemaan taloon. Tuntemattomana pysymisen pyrkimys olisi tällöin estää vainajien henkiä näkemästä kuka poisajaja on ja kestitys ikään kuin palkka talon nykyisille asukkaille tehdystä palveluksesta.” No huh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kustaa Vilkuna kirjoittaa Nuutin päivän vietosta: ”Kiertue saattoi lähteä liikkeelle jo loppiaisiltana mutta tavallisimmin vasta seuraavana eli vanhana Nuutin päivänä, mutta se voitiin uusia vielä useana seuraavana iltana. Joukon ytimen muodosti 3–5 hassunkurisesti pukeutunutta nuorta miestä tai naista. Miehet saattoivat pukeutua naiseksi, naiset mieheksi. Miehillä oli olkilyhteitä yllään, turkki nurin, liina maskina silmillä tai kasvot oli noettu mustiksi, joku joukosta oli morsiameksi hankittu jne. – Ohjaajana oli pari miestä: pasuri ja kirjuri. Tarkoituksena oli saada joulukauden viimeinen olutkestitys, juoda tynnyrit tyhjiin koko kylässä. – Olutta ja muita tarjouksia ei suinkaan aina nautittu paikalla, vaan ne koottiin pihalla olevaan rekeen, jossa oli saavi olutta varten. Koko saalis kuljetettiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. Siellä olut ja muu ruoka tasan nautittiin.”OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyisinkin lapset saattavat Nuutinpäivän  tai loppiaisen jälkeisen päivän iltana kierrellä naamioituneina karkkeja ja rahaa keräämässä, ainakin jossain päin Suomea. Meillä täällä keskeisessä Suomessa tuo ei kuulosta lainkaan tutulta.

Jos haluat lukea vielä lisää nuutinpäivästä, täältä löysin myös kivat sivut.

Niin tai näin, meidän perheen joulu on aina loppunut loppiaisen maissa. Toivottavasti kukaan ei tule huomenillalla kantamaan minua ulos sänkyineni…

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi”

  1. Lissu sanoo:

    Saapasmaassa loppiainen on perinteinen lahjojenantamispäivä, (Befana) itäisten viisaiden miesten vierailun muistoksi. Minä siivosin punaisen pois huushollista. Sitä väriä alkoi olla jo liikaa. Nyt on keltaisen vuoro.

    • Ahaa, Lissu. Meiltä lähtee maanantaina kaikenvärinen jouluun liittyvä! Jostakin syystä sitä ei tänä vuonna ollut kovinkaan paljon. Olen tainnut lakata olemasta jouluihminen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s