Saimme taas nauttia muutaman päivän ajan Mikaelin laatuseurasta. Pikkuinen poti yskää ja nuhaa, joten se vähän rajoitti touhuiluja, mutta lumitöitä kuitenkin päästiin tekemään papan kanssa.
Lintujen ruokintapaikalle omenapuun luo lapioitiin ihan pieni polku.
Käytiin toki kaupassa…
…ja ihmeteltiin liikkuvaa joulupukkia apteekin ikkunassa.
Oli hauskaa seurata, miten Mikael leikki äidin vanhoilla eläimillä ääntään muuntaen: ”Koputtakaa! Päästäkää meidät sisään! Me halutaan tulla sisään! Vielä mahtuu!”
Enon antiikkinen pyörä on tällä hetkellä aikalailla ykkössuosikki…
…mutta kivaa oli soittaa pianollakin…
…tai äidin kanteleella.
Välillä uupumus voitti: päiväunet jatkuivat papan kainalossa.
Sitten leivottiin syntymäpäiväkakku. Nam, hyvää taikinaa!
Joulupullatkin piti kuorruttaa kahvipöytään…
… sillä Mikael on nyt kaksi!
Mikaelin lemmikki Muumilaakson väestä on Nuuskamuikkunen. Mummolassa on ollut jo pidempään Nuuskamuikkusen pieni huuliharppu, ilman soittajaa. Nyt se yhtäkkiä ”löytyi” ja hyvä niin! Nimittäin kaikista hauskinta oli soittaa puhattia. Aluksi emme ymmärtäneet, mitä Mikael etsi, kun puhatti oli hukassa… mutta sehän on puhallettavalle soitiimelle mitä mainioin nimikeksintö! Meillä kaikilla oli niin hauskaa, kun synttärisankari jakoi porukalle omat rytmisoittimet…
…ja itse soitti antaumuksella puhattia…aivan kuin Nuuskamuikkunenkin. Rauhallisesti, rennosti, viipyillen, kuunnellen. Täydellä sydämellä. Kaksivuotias, suloinen Mikael ja puhatti!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihanaa yhdessäoloa teillä.♥
Niinpä!