Tänään oli yläasteella joulumyyjäiset. Olimme viikolla ahkeroineet naisporukalla lasimestarin silliä ja konjakkisinappia – kuten aina ennenkin, jo yli 30 vuotta. Arpajaiskori oli muhkea ja tyytyväisin mielin lähdimme parin tunnin myyntiurakan jälkeen kotiin. Taas on Keuruun nuorille meidän klubin naisten puolelta stipendirahat kerätty!
Itselleni löysin toisesta myyntipöydästä kauniin, metallisen ovi- tai ikkunakoristeen: Ison sydämen. On siinä ollut kääntämistä ja vääntämistä, ennen kuin malli on hahmottunut. Lisäksi mukaan tarttui suloinen, peni, huovutettu kettu. Juuri sopivan värinen ja kokoinen ruskeaan talvitakkiini. Ja tietenkin ostin tänään leivottua leipää…
Kotona kuuntelin Tarja Turusen joululauluja ja tunnelmoin. Taas oli aihetta olla kiitollinen. Jamppa-kissa löhösi vakiopaikallaan pienemmällä sohvalla (johon olen levittänyt poppanan karvasuojaksi), eikä välittänyt kynttilöistä tai musiikista tuon taivaallista.
Ei se hermostunut minulle kutomisesta, eikä jaksanut leikkiä langalla – ei edes silmiään avannut, vaikka panin tekeleeni sen turkille kuvausta varten.
Kuitenkin, heti kun oikaisin pitkälleni toiselle sohvalle, tapahtui se, mitä aina tapahtuu: Se heräsi ja tepsutteli onnellisena minua lämmittämään. Köh köh…olisi kiva, jos voisin hiukan hengittääkin… Mutta Jamppa ei välitä. Se venyy ja vanuu ja löhöää kaulalle, poskelle, suuhun. Makaa kehräten, liikkumatta ja lötkönä kuin huolimattomasti täytetty pehmolelu – vaikka kuinka pitkään. Voiko mikään toinen kissa olla ystävällisempi?
Illemmalla minäkin avasin hiihtokauden. Latukone ei ole vielä voinut lumen vähyyden vuoksi käydä hommissaan, mutta siltikin oli hyvä hiihdellä helpossa, valaistussa maastossa.
Kiitos vuodenajoista, kiitos talvesta ja lumesta!
Kiitos tästä lämpimästä, luottavaisesta, karvaisesta ystävästä.
Hyvää adventtiaikaa kaikille lukijoille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Terveisiä Jampalle! Ihana vötyshän se on! Konjakkisinappia? Nam.
Minä ostin myyjäisistä etikkasilakoita. Ja vaikka ne oli pakattu vielä pussiin ja laitoin ne laukkuuni pohjalle suoraan, niin kotona huomasin, että koko laukku oli silakkaetikassa. Tulipahan siivottua laukku ja vaihdettua toiseen.
Voi hurja, silakkalaukku… Meillä oli muovipusseja mukana ja panimme sillit niihin. ihania ovat omatkin kissasi!
Kiitos sinulle tästä touhukkaasa, lämpöisetä postauksesta ja
oikein hyvää Adventin aikaa myös teille!
Samoin sinne, kiitos Sylvi!
Onpa sulla suloinen kissa tuo Jamppa. Ihana postaus, kiitos!
Jamppa tuli meille kesällä tyttäreltä, kun Katti Konosesta jouduttiin luopumaan. On se tosi suloinen!