Ihanaa! Pihat on jälleen haravoitu! Kiitos apujoukkojen: nuorison ja Mikaelin. Lauantai-aamuna aloitettiin kotipihasta:
Haravointijäte kipattiin maatumaan viereiselle, aurausta odottavalle pellolle.
Mikaelkin melkein kipattiin. Hih hih…
Sitten siirryttiin Aira-mummon pihapiiriin. Siellä se urakka vasta alkoikin, sillä suuret vaahterat olivat pudottaneet kaikki lehtensä.
Mikael kahlasi ihmeissään kahisevissa lehtikasoissa…
…jotka pikkuhiljaa haravoitiin suuren pressun päälle.
Lehtilastin matka jatkui pressuveneellä toista peltoa kohti kuljettajan avustuksella.
Tällaista kyytiä ei ennen ole ollutkaan! Oli ihan hurjan kivaa!
Kummi-eno viimeisteli pihat ruohonleikkurilla, jota Mikael tarkkaili kaiken aikaa ikkunasta. Moi! Ja huomasihan se eno ihailijansa. Vähän tihuutti jo vettäkin.
Eno jatkoi syystöitä kyntämällä kasvimaan puutarhajyrsimen auralla. Pappa keräsi porkkanapolkujen puulaatat traktorin kyytiin. Ne ovat kyllä jo niin lahoja, että ensi kesäksi täytyy nikkaroida uudet!
Kylläpä mummon ja papan nyt kelpaa. Syyspimeästä huolimatta olo tuntuu miltei aurinkoiselta. Suurkiitos teille, talkooväki! Olette NIIN ihania kaikki.
Ihanaa homma, ei muuta osaa sanoa!
Niin samaa mieltä!