Perjantaina olimme isännän kanssa katsomassa Tampereella Liz-musikaalia ja jatkoimme siitä iltaa esikoisen luona tupaantuliaisten merkeissä. Aamulla joukkoon liittyi loppu nuoriso Orivedeltä ja sitten olikin kiva lähteä Ikeaan koko sakilla. Kaikista mukavinta oli kuitenkin se, että saimme kotimatkalle lapsenlapsen mukaan viikonloppukylään! Olisipa sää vain ollut suosiollisempi, mutta ei kun ei. Sateista ja pimeää koko viikonloppu. Vaan jos vieraana on itse aurinko, niin ei sadekaan haittaa.
Lauantaina sadeasusteisiin sonnustautunut miesväki vietti aikaa heinäladossa olleiden traktoreiden kanssa. Eihän siellä edes satanut, joten oli kuulemma oikein kivaa. Sitten maistuivatkin aidot mummon lihapullat ja porkkana-perunamuusi sekä paistetut kesäkurpitsat, jotka ovat pikkumiehen herkkua (toisin kuin enon…) Nam! Ja sitten uimahalliin!
Sunnuntaina aamulla ensimmäinen sana oli ”uimahalli”. Taisi olla mieluinen käynti! Sitten oli kiva piirtää papan kanssa. Pappa piirsi ensin traktorin ja Pikkuinen sitten kärryyn heiniä. Ja paljon palloja.
Sadesäässä luettiin Tammen Kultaisia Kirjoja, joita olen hamstrannut jo monen monta vuotta. On siinä kymmenien muiden joukossa yksi isännänkin kirja, muinaisjäänne 50-luvulta.
Sitten siivottiin leluja laatikkoon ja pienimpiä ongittiin jopa sohvan alta. Se olikin tosi hauskaa! Melkein hauskempaa kuin leikkiminen.
Päiväunien jälkeen lähdimme katsomaan Aira-mummoa sairaalaan. Lapsukainen oli niin osanottava ja huolestunut: Hän alkoi heti kertoa mummolle uimahallista ja vesiliukumäestä ja uimahousuista. Mummo oli vain hiljaa, eikä vastannut mitään. Poika katseli kummissaan hetken ja sanoi sitten vakavana: ”Aira-mummo, puhu!” Kyllä siinä silmät kostuivat pienen pojan huolta seuratessa. Miten alle kaksivuotiaalla voi olla noin avara ja osaa ottava sydän? Monella aikuisella menee empatian opetteluun koko elämä, eikä sekään riitä.
Mummo ei jaksanut montaa sanaa sanoa ja syöttäminenkin oli vaikeaa. Hiukan omaa mehua ja vähän omaa puolukkahilloa – niitä hän kuitenkin halusi maistella. Mitähän pikkumiehelle oikeasti jää mieleen tällaisesta käynnistä? Hyviä vai huonoja muistoja? Tämä on kuitenkin koko perheen elämää tässä ja nyt. Ei siitä ketään voi pois sulkea, kun mummosta niin usein joka tapauksessa puhutaan.
Kun lähdimme sairaalasta, oli sade sen verran lakannut, että kävimme myös hautausmaalla. Erkki-papan haudalle sytytettiin uusi kynttilä ja Pikkuinen laittoi kukkia maljakkoon. Muistelin surullisena, että juuri kolme vuotta sitten meidän olohuoneemme oli kuin sairaala, oli meneillään papan viimeinen saattohoitovaihe…
Tänään maanantaina lähdimme viemään pientä lomalaista takaisin omaan kotiinsa. Taisi vanhemmilla ollakin jo kova ikävä! Kun kerroin, että hän oli nyt mummolassa lomalla, koska hoitotätikin oli lomalla, niin poika totesi suloisesti painottaen: ”Niin!” Ja nauroi samalla ihanasti. Meille kyllä sopisi hyvin, että hoitotäti lomailisi useamminkin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Mukava viettää lomaa mummolassa.