Omat daaliani ovat kasvaneet kesän isoissa ruukuissa. Nyt kippasin enimmät mullat perennoille ja jätin juurakot kuivahtamaan sateensuojaan kuistille. Sieltä ne sitten pääsevät muuttamaan vanhaan kivikellariin, jossa ovat onnistuneesti talvehtineet jo kaksi talvea. Ensi kesäksi onkin uutta tiedossa, sillä entisten, Toivakan ja Karkkilan joriinien, lisäksi sain Toivakasta kaksi uutta, kerrottua lajia. Kiitos, Sinikka! Olen ikionnellinen! Erityisesti tästä, jota yritän vaalia suurella huolella ja rakkaudella!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tuli ihan lapsuuden syksyt ja Lahja-mummo mieleen! Kuulin niin monena syksynä lauseen: ”pittää männä nostamaan joriinin juuret ylös”.
Luulen, että minun täytyy jatkaa joriiniperinnettä.
Eikö olekin ihana tunne! Minä vasta aloittelen tätä perinnettä, meillä sitä ei ennestään ole ollut.
Pààsinpàs vihdoinkin sinunkin blogiisi! Kiitos koko kesàn live-elàmyksistà, niità on mukava sutella tààllà muissa maisemissa. Joulukuussa tavataan – livenà.
Kiva kuulla sinusta, äsken juuri huomasin kirjoittelusi. Tapaamisiin!