Viimeviikolla keräsimme perunat kellariin. Yksi rivi jätettiin kuitenkin lauantaiksi, jotta Mikael pääsisi myös hommiin mukaan. Voi että oli kivaa! Kun pappa ajoi 53 vuotiaan Porchen pellon reunaan, Mikael jo huokaili onnesta. Isin sylissä oli mukava käännellä rattia!
Oli hauska kerätä perunoita uuteen, punaiseen, varta vasten hankittuun ämpäriin…
…ja kipata ne sitten laatikoihin.
Yli 100-vuotias kellari alkoi täyttyä syksyn sadosta.
Sitten pappa haki kultivaattorin, tällä kertaa vanhalla Valmetilla. Voi ihanuutta! Sitä pääsi jo Mikaelkin ajamaan. Tällä laitteella etsittiin viimeisetkin peltoon piiloutuneet perunat…
…joista pienimmät vietiin naapuriin – näille odottamassa olleille mäkättäjille.
Eikä yhtään haitannut, vaikka poskikin oli mullassa!
Koneet piti lopuksi pestä…
…tosin Mikael yritti pestä meitä muitakin.
Iltapäivällä oli vielä aikaa lähteä metsäretkelle. Isi ja äiti etsivät sieniä, mutta Mikael etsi mummon kanssa puolukoita, käpyjä ja sammalia.
Pappa oli tuonut puita mukanaan ja teki nyt tulen hirvimiesten kodalle…
…tietenkin makkaranpaistoa varten!
Kun palasimme, mummolan pihassa yksi mieluisimmista ulkoleluista oli enon vanha kulkupeli…
…ja sisällä oli mukava tehdä kuormia mummon torilta ostamilla värikkäillä, pienillä kivillä. Eurolla oli kesällä saanut monta hiottua aarretta!
Suurin aarteista on kuitenkin Mikael, mummon ja papan, meidän kaikkien arvokas jalokivemme. Kiitos, että olet olemassa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kyllä olette arvokkaita tuolle Mikael pojalle.
Saisipa kaikki lapset nauttia edes joskus näin kuin teidän Mikael.
Ihana nähdä hänen touhujansa.
Muistan kun tytön lapset olivat pieniä niin kovasti oli kiinnostunut kaikista puutarhatöistä.
Olivat paljon meillä.
Pojan lapset eivät ole ihan niin paljon täällä. Mutta kun tulevat niin nauttivat kovasti maalla olosta.
kaikkea hyvää teille!
Odotamme aina kovasti Mikaelin tuloa ja ”säästelemme” toisinaan pihatöitä häntä varten. Kyllä tuollaiset oikeat työt ovat tosiaan pienelle lapselle tärkeitä ja toivoisi, että kaikki niihin mukaan pääsisivät! Kerran tyttären koululuokka oli meillä keväällä retkellä ja jokainen oppilas pääsi istuttamaan perunoita koneella. Varmaan jäi heillekin mieleen, usealle ilmeisesti ensimmäinen ja viimeinen kerta!
Iloista syysviikkoa myös teille!
Onpas teillä taas ollut monensorttista syystouhua yhdessä pikku miehen kanssa! Tuo on kyllä ihanaa, että lapset otetaan jo pienestä mukaan ”oikeisiin” töihinkin. Oppivat jo varhain, miten esim. perunat sun muut syötävät ruokapöytään ja kaupan hyllylle tulevat. Aurinkoisia syyspäiviä teille vastakin!
Maatyöt olivat jo omille lapsille mieleen, joten jatketaan perinnettä, kun siihen on mahdollisuus!
Onnellinen pieni Mikael! Mihin onnentupaan oletkaan syntynyt!
<3<3<3