Mikael mökillä, jatkoa edelliseen kirjoitukseen

Kun olimme touhuilleet päivän Veturipuistossa, jatkoimme tulomatkaa mökille. Olikohan se tämän kesän viimeinen hellepäivä? Puolukat punersivat pystysuorassa, lämpimässä kalliorinteessä.

Mikael istui kauan papan kanssa järvelle tähyilemässä. Mistähän he siellä keskustelevat?Mummi ihmetteli kuvaa ottaessaan, miten voimakkaasti etualan vaatimattomat asterit olivat levinneet huonoissa olosuhteissa.

Kivipenkki oli vihdoin paljastunut vedestä ja se tuntui nyt ihanan lämpimältä.

Pienen puron yli johtavaa siltaa oli mukava kopsutella!

Vanha tiilikasa kaivonrenkaan keskellä = mökin grilli. Se kaipasi hiukan kunnostusta ja niinpä Mikael kantoi lapiolla ja ämpärillä pieniä kiviä ulkoreunoille koristeeksi.

Samaiset kivet olivat mitä parasta lastia pienelle traktorille.

”Savu” taisi olla uusi sana sanavarastoon ja se opittiinkin ihan kantapään kautta! Köh köh…

Koska järvellä oli mukavasti laineita, mummi soitti enolle. Nyt ehkä  kannattaisi tulla purjehtimaan! Tyyni sää kun oli haitannut enon harrastusta jo monena päivänä.

Oli mielenkiintoista nähdä, miten eno lähti jollalla järvelle. Sinne vaan, vastatuuleen. Kummallista! Tässä lähtökuvassa vielä seisotaan. Eipä me muut osattaisikaan tuota venettä käyttää!

Saunottiin, syötiin ja uitiin, mutta Mikael kävi mietteissään istumaan penkille kalliorinteen viereen: Oliko tämä kesä nyt sitten tässä? Voisiko aikaa hetkeksi pysäyttää?

Sunnuntaina oli pikkumiehen kotiinlähdön aika. Pappa luki ruokailun jälkeen hänelle kirjaa sohvalla maaten,  pienenpieni kuunteli ja kommentoi lattialta tyynyyn nojaten. Herttainen näky! Äiti sen kävi ikuistamassa.

Lopuksi käytiin kasvimaalla keräilemässä maratoonari-isille tuliaisia. Porkkanoita…

…ja perunoita.

On aina haikeaa hyvästellä Mikael, mutta täytyy jäädä odottamaan, vaikkapa puolukkasatoa. Eipä enää kestä kauaa, tämä odotus! Eikä toivottavasti Mikaelin seuraavan mummolareissunkaan odotus. Monta puutarhamarjaa jäi popsimatta ja monta perunanvartta nostamatta!

Mainokset
Kategoria(t): Mökillä, Pikkuväen kanssa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Mikael mökillä, jatkoa edelliseen kirjoitukseen

  1. sylvi ja Sulo sanoo:

    Olette kyllä hyviä isovanhempia. Mikaelille jää ihanat muisto yhdessä olostanne. Ihania hyvän mielen tuottoisat kuvat.

    • Juuri nuo sanat voisin sanoa teistäkin, mutta kiitos nyt kuitenkin! Mehän olemme eläkkeellä, joten nyt on aikaa. Ja tuo, että asumme maalla ja omakotitalossa, on tietysti tosi ihanaa: tekemistä riittää Mikaelille asti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s