Näistä kuvista on jo muutama viikko, mutta muistelen yhä tuota iltaa lämmöllä.
Mökillä en halua puutarhanhoitoa harrastaa, jotkakin sinne kuusi vuotta sitten kuitenkin istuttelin. Nämä Siperiankurjenmiekat ovat jaksaneet pysyä hengissä, vaikka en alussa niin uskonutkaan. Nautin joka vuosi yhtä paljon tuosta sinisten kukkien ja harmaan kallioseinän yhdistelmästä!
Mikä eläin on käynyt kantoa kaivelemassa? Tuskin kuitenkaan karhu, mutta olisiko mäyrä?
”Tuoksut vanamon…
…ja varjot veen. Niistä sydämeni laulun teen…”
Tästä linkistä voit halutessasi lukea edellisen, Eino Leinon runon, alkuajoista ja tästä linkistä kuunnella Vesa-Matti Loirin tulkitsemana herkän, kesäisen tunnelmakuvan. Kaunista, niin kaunista.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
niin kauniita kuvia ja kesäisiä tunnelmia , minäkin pidän Veskun laulusta .
Sari, tosiaan tykkään siitä minäkin!