Joitakin postauksia sitten kirjoittelin kaadetuista vuorimännyistä ja siitä, että mietiskelin, mitä niiden tilalle voisi panna. Nyt sekin asia on kunnossa ja heinäseipäitä sinne sitten tuli!
Isäntä joutui rautakangen ja ruuvarin sekä sähköporan kanssa hommiin. Hän nimesi tekeleen tiliristikoksi entisen firmansa, tilitoimiston, muistoksi.
Solmimme poikkipuut tukiseipäisiin aluksi narulla ja vasta monen siirtelyn ja pohdinnan jälkeen ne sitten ruuvattiin kiinni. Isututimme kiven ja aidan väliin kaksi kärhöä: Siperiankärhön ja valkoisen White Swan -kärhön. Jälkimmäisen kanssa minulle tuli HIRMUINEN moka, kun mielestäni varovasti käänsin kasvustoa eri asentoon. Naps! Arvaatte varmaan, miten kävi. Nyyh ja nyyh…toivottavasti se sieltä juuresta vielä alkaa uutta kasvua…snif… Ja jollei ala, niin sitten sen ei ollut tarkoitus viihtyä meillä. Piste.
Tässä tilataidetta takaa…
…ja tässä edestä. Nyt on vuorimännyn paikalla jälleen katseenvangitsija kukkamaassa! Ainakin harakat tykkäsivät, sillä niitä oli jopa kolme yhtä aikaa tikapuilla. Että sellainen harakkaristikko.
Tietääkö muuten kukaan, kiipeävätkö kärhöt näin harvaa ja paksua tukea pitkin? Vai pitääkö viritellä naruja tai verkkoja avuksi?
Sehän on tosi hieno!!! Kaunista tilataidetta! Ja White Swan. Sehän minullakin oli, en varmaan muistanut näyttää, siinä aitan vierellä navetan seinällä kiinnitettyinä meidän hääsänkymme jäännöksiin eli vieteripohjiin. Pohjantähti vierellä. Tosin kärhö ei ole vielä kukkinut, mutta voimallinen.
Minulla on seipäät vielä käyttämättä, kun pitä äkkiseltään kyhätä tuo vanha kaari ruusupolulle. Se ei mielestäni sovi latoa vasten. Mutta vielä syksyllä kyhään kauniimpaa. Toivottavasti jotakin yhtä kaunista kuin teillä on!
Teillä on ihanan aavaa peltoa ympärillä. Kuka sitä hoitaa? Minullakin peltoa, mutta heinikkoa myös, jota en jaksa niittää, pikkuhiljaa. Pellolla lainehtii nyt ohraa. Se on vuokrattu naapurin viljelykseen. Isäntä lupasi kaivaa viereisen ojan auki syksyllä. Sekin avartaa varmaan tätä tilaa ja puhdistaa. Sitten voin miettiä siihenkin jotain muuta. Hyvää loppukesää teille! Onnittelut isännälle hienosta ’tiliristikosta’!
Voi, Metsätonttu, olisinpa nähnyt sen kärhön! No, nyt odottelen omani elpymistä.
Pellot ovat vuokralla ja nyt niissä on useita vuosia ollut heinää. Vuokraisännällä on lehmiä ja niinpä tekevät kaksi kertaa vuodessa pelloilta rehun. Onneksi on vielä ahkeria viljelijöitä, kamalaa, jos nuokin tuossa ympärillä kasvaisivat rikkakasveja (ja käärmeitä)…
Riitta hei ! Kaipaat kärhön kiinnittämiskommentteja. Mulla on vanhan omenapuutorson juurelle istutettu kolme vuotta sitten kaksi lumikärhöä. Torsossa ei ole siis pieniä oksia lainkaan, ainoastaan kolme isoa runko-oksaa. Pari ekaa kesää meni aika hyvin, mutta tänä keväänä kasvu yllätti minut. Kärhö on valtava ja vaatii tukea, käytännössä hamppunarua metritolkulla ! Ei tartu kärhöillä runkoon vaatii narutukea !
Toivakan punainen aloitti kukinnan viime viikolla, korkeutta reilusti yli metrin ja nuppuja paljon.
Terveisin Sini
Jahas, Sinikka. Tääytyy siis kehitellä tukia… Toivottavasti seipäät edes pysyvät pystyssä!
mInullakin Karkkilan violetti availee ensimmisiä kukkiaan.
Aha, toivottavasti minullakin tulee vielä ’valtava’. Se onkin kietoutunut aika vahvasti noihin joustinpatjan vanhoihin vietereihin ja toivottavsti pysyy siinä pystyssä. Se ei taida kukkia ensimmäisenä kesänä?
Todella hieno idea tuo heinäseiväsristikko! Kärhöjen kasvusta ja kiipeämisestä ei ole kokemusta, mutta toivottavasti katkennut kärhösi kasvaa nopeasti uudelleen ja vielä upeampana kuin aiemmin.
Kiitos, Auliisa! Taitaa olla niin, että jotain lisänaruja sinne on kuitenkin vielä viriteltävä.
Hieno idea taas jälleen kerran. Suunnittelen kans kärhöjä laittavani ja niille jonkinlaisen tuen. Katsotaan nyt sitten millainen siitä tulee. Hyvä tietää että pitää narut viritellä.
Itselläni on vaan jäänyt aika vähille tänä vuonna tuo puutarhan laitto.
Mari, kiitos! Kyllä se meidänkin mielestä on ihan mukava. Harmi vaan, että täytyy vielä naruja viritellä, oletin, että se toimisi ihan tältään.