Jos tarvitsee enemmän kuorikatetta, se on järkevää ostaa suoraan sahalta. Meille haettiin ehkä kahdeksan kuutiota ja hinta oli noin 5o euroa. Se raha olisi riittänyt kai seitsemään säkkiin puutarhamyymälässä ja jokainen, joka on niitä hankkinut, tietää, kuinka pienelle alalle yksi säkki lopulta riittää.
Edellisestä kattamiskerrasta on jo kolme vuotta, joten kate oli huvennut ja ruohokin puski paikoitellen aluskankaasta läpi. Paikkailimme ruohokohtia kottikärryissä lionneella, märällä sanomalehtikerroksella ja levitimme päälle sitten kuoriketta.
Monta päivää teimme aamusta iltaan hommaa, kun vihdoin tuo jatkuva sadekin lakkasi. Rakas isäntä, hän se lapioi ja kärräsi ja teki kaiken raskaan työn. Nyt on kaikki reuna-alueet ja marjapensaiden sekä puiden alustat jälleen katettu siisteiksi.
Pensasvadelmarivistön kuuluisi pysyä pystyssä ilman tuentaa, mutta marjoja on tulossa nyt paljon ja varret kaatuivat sateessa. Eikös tullutkin kaunista, tässä lähiesittelyssä uusin tuentakeksintöni!
Kun olimme oikein uupuneita erään pitkän päivän jälkeen, isäntä huokasi yllättäen illalla: ”On tämä homma vaan ihanaa!” Ja hän tosiaan tarkoitti sitä ruumiillista työtä pihassa ja puutarhassa. Itsekin olen täysin samaa mieltä. Unta ei tarvitse puuhapäivän jälkeen odotella ja mieli on iloinen, kun on saatu jotakin näkyvää aikaan. On se tuo isäntäkin vaan ihana, kun jaksaa aina innostua minun ideoihini.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Voi kun kiittelet kauniisti miestäsi , niin monesti kun kiitos jää lausumatta ja toista pidetään itsestäänselvyytenä. Vielä aurinkoa kun saisi nämä ihmisten ihanat puutarhat ,kosteutta ja ahkeria käsiä on teidänkin puutarhassa riittänyt ,mutta se Aurinko.
Sari, niinhän se tahtoo olla, miten sanoit. Me jokainen kaipaamme joskus kiitosta! Mutta tällä hetkellä aurinko paistaa, ainakin meidän talomme kohdalla, joten kiitetään nyt sitten siitä!
Kylläpä tulikin siistiä jälkeä! Välillä pihatöissäkin tarvitaan kaksia käsiä ja miehistä voimaa. Meistäkin on mukavaa kahdestaan touhuilla pihalla. Ja jo pelkkä taustatuki, arvostus ja kannustus auttavat jaksamaan ja tuovat hyvän mielen. Hienoa on sitten myös yhdessä ihastella kättensä jälkeä.
Totta puhut, Konnadonna. Olisi se vaan aika kurjaa, jos tällä saralla kuljettaisiin eri polkuja…
Ihanan näköistä on 🙂 Parhaita yhteisiä harrastuksia! Kuinka hoidatte kasvimaan syksyisin ja keväisin? Poistatteko polkujen laudat, käännätte kaiken ja muotoilette keväällä uudestaan? Vai jätättekö kääntämättä ja lisäätte vain katetta ja /tai kompostia? 🙂
Tuija, kiitos kommentista! Poistamme laudat ja niiden alla olevat katekangassuikaleet syksyisin kasvimaalta. Samalla maa käännetään jyrsimen auralla ja keväällä sitten taas laudat uudestaan paikoilleen. Kompostia olemme lisänneet joka vuosi syksyllä ennen maan kääntöä. Se kuuluisi kai tehdä vasta keväällä, mutta meillä se on tehty aina näin.