On tämä ollut aikamoista kesää. Sadetta on saatu aivan ylitse tarpeen. Keuruulla yli 120 mm viikon sisällä. Viljelijäparat! Meillä mansikkamaan verkon tukikepit menevät vinoon tai kaatuvat märässä maassa, puhumattakaan siitä, että mansikat homehtuvat ja mädäntyvät. Harmittaa! Nyt on muutama päivä ollut poutaisempaa, mutta alkuviikolla oli vielä toisin.
Mökillä näytti sateisena iltana tältä, kun neljään päivään emme olleet siellä käyneet:
Kivipenkkikin oli taas veden saartama. Ei ikinä ennen tähän aikaan, keskikesällä!
Vene oli täynnä vettä ja koska se oli valmiiksi lionnut, saattoi sen kätevästi pestä ihan kunnolla. Kastui siinä sateessa samalla isännän paitakin, mutta sehän oli vain pieni kauneusvirhe muuten hyvin onnistuneessa operaatiossa.
Kotirannan raskas laituri oli vähän siellä ja täällä ja kun isäntä sitä yksin yritti oikoa, putosi kännykkä yli metriseen rantaveteen. Kyllä se sieltä löytyi varpailla tunnustellen muutaman minuutin etsiskelyn jälkeen ja kunnon kuivatuksen saatuaan jopa toimi. Se on kyllä niin vanhaa mallia, että olisi jo voinut kadotakin, lopullisesti…
Kun sadepilvet vihdoin väistyivät, menimme illalla rantalaavulle nuotion liekkejä katselemaan. Meillä oli pikkuinen lopputilkka viime syksynä tehtyä mustikkalikööriä mukana. Oli ihanaa pysähtyä, olla ja vain katsella. Liekkejä…
…ja tyyntä järveä auringon viimeisten säteiden kullatessa vastarannan metsikköä.
Nautitaan, ystävät, jokaisesta kesähetkestä, sateisesta tai poutaisesta. Lenkkipolulla, kadulla, parvekkeella tai ihan missä vaan. Kunhan vaan nautitaan. On se sen arvoista.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Nautitaan vaan, vaikka lakkasuon tai mustikkamättään reunassa, vaikka totuuden nimissä sade jo riittäisi – edes vähäksi aikaa. Toivovat ainakin maasta elantonsa saavat.
Just niin, Lissu!
Niin samaa mieltä kanssasi: naatitaan!
Me nautittiin juuri kesästä kesäteatterin puitteissa. Yksi tapa sekin, ja onneksi satoi vain pikkiriikkisen…