Lomalta se minusta ainakin tuntui. Nimittäin tämä päivä, jonka aloitimme aamupäivällä hakemalla äitini terveysasemalta toripäivään. Sää oli ihanan kesäinen, helteinenkin – juuri sopiva lomapäivä! Mummo puettiin hienoksi, sellaiseksi, kuin hän aina ennenkin itsensä toripäiviin puki: hattu päähän ja huivi kaulalle. Sitten työnsimme häntä pyörätuolilla vajaan kilometrin verran keskelle kesän vilkkaimman toripäivän hulinaa. Tuttujen tapaamista ja pientä kahvittelua, pelimannimusiikkia suvisessa säässä.
Iltapäivällä, kun mummo oli viety takaisin terveyskeskukseen, jatkoimme kahdestaan lomaa herkullisella lounaalla Pappilan pidoissa, vanhan pappilan kauniilla terassilla Keurusselän sineä ihaillen. Eikä siinä vielä kaikki: Museonmäellä oli perinnepäivä. Vanhan tuvan hämärissä oli ihanan viileää!
Olimme jo miltei kotiin suunnistamassa, kun muistimme konsertin museon vieressä olevassa Keuruun kirkossa. Keuruulla järjestetään joka kesä ”Soiton paikka” –festivaalit, musiikkileirille tulee kymmeniä lapsia ja nuoria eri puolilta Suomea. Tänään oli vuorossa leirin päätöskonsertti. Yleisöä oli runsaasti ja saimme lähes kahden tunnin ajan kuulla ilmeikästä, yllättävää, rytmikästä, herkkää ja kaunista musiikkia. Kyllä nautimme! Nuorimmat soittajat olivat tuskin kouluiässä, A-orkesteri puolestaan oli jo äärettömän taitava. Kotimatkalla soi mielessä yhteislauluna esitetty päätös: Kesäillan valssi.
Viimeiset auringonsäteet katselimme mökkimaisemissa ja kaikkialla oli NIIN kesä, niin kesä. Tästä päivästä jäi hyvä ja rauhallinen mieli.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kiva nähdä, että äitisi voi jo paremmin ja tuommoinen torireissu on eliksiiriä sielulle. Teillä on kyllä hirmuinen homma tuossa rastasverkon laittamisessa. Huh huh.