Juhannusaikaan Mikaelin kanssa

Keski-kesän juhlaa on vietetty vaihtelevassa säässä. Aattona oli lämmintä ja ihanaa, juhannuspäivä jo hiukan viileämpi. Me siirsimme omaa juhlaamme päivällä, että Mikaelkin ehti osallistumaan kokon polttoon ja rosvopaistin syöntiin. Vesi on laskenut sen verran, että juhannuskokko oli vihdoin kuivalla maalla. Sitä oli kuitenkin turvallista ihailla veneestä käsin, ainakin Mikaelin mielestä.

Miksi tämä kummallinen asu? Enon vanha se on, kaukaa jostakin 80-luvulta.

Veneretki tiedossa, kiitos enolle!

Maanantaina käytiin torilla ihmettelemässä Lontoon bussia. Se, ja koko Oivan koju, onkin toripäivien sydän ja ehdoton kesäkahvipaikka keuruulaisille.

Herneitä ja mansikoita, perunoitakin ostettiin.

Ai ai miten hyviä!

Kun juhannus oli juhlittu loppuun, piti oven pielissä ja sisällä olleet koivut kantaa pois. Pikkumies raahasi yhden ihan itse…

 …mutta suurin piti kantaa yhdessä papan kanssa. Ne vietiin peräkärryllä rantaan…

ja näin on ensivuoden kokkokin jo aluillaan! Ihanaa oli taas touhuta pikkuisen kanssa. Haleja sinne tunnin matkan päähän, nyyh…

 

Advertisements
Kategoria(t): Pikkuväen kanssa Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Juhannusaikaan Mikaelin kanssa

  1. Reetta sanoo:

    Herneet olivat kyllä herkullisia, kiitos niistä! Suloinen tuo kuva, missä Mikael raahaa koivua. On se vaan vahva pieni poika.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s