Keski-kesän juhlaa on vietetty vaihtelevassa säässä. Aattona oli lämmintä ja ihanaa, juhannuspäivä jo hiukan viileämpi. Me siirsimme omaa juhlaamme päivällä, että Mikaelkin ehti osallistumaan kokon polttoon ja rosvopaistin syöntiin. Vesi on laskenut sen verran, että juhannuskokko oli vihdoin kuivalla maalla. Sitä oli kuitenkin turvallista ihailla veneestä käsin, ainakin Mikaelin mielestä.
Miksi tämä kummallinen asu? Enon vanha se on, kaukaa jostakin 80-luvulta.
Veneretki tiedossa, kiitos enolle!
Maanantaina käytiin torilla ihmettelemässä Lontoon bussia. Se, ja koko Oivan koju, onkin toripäivien sydän ja ehdoton kesäkahvipaikka keuruulaisille.
Herneitä ja mansikoita, perunoitakin ostettiin.
Ai ai miten hyviä!
Kun juhannus oli juhlittu loppuun, piti oven pielissä ja sisällä olleet koivut kantaa pois. Pikkumies raahasi yhden ihan itse…
…mutta suurin piti kantaa yhdessä papan kanssa. Ne vietiin peräkärryllä rantaan…
ja näin on ensivuoden kokkokin jo aluillaan! Ihanaa oli taas touhuta pikkuisen kanssa. Haleja sinne tunnin matkan päähän, nyyh…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Herneet olivat kyllä herkullisia, kiitos niistä! Suloinen tuo kuva, missä Mikael raahaa koivua. On se vaan vahva pieni poika.
Niin, Reetta, kun aina tehdään sitä samaa, mitä pappakin tekee!