Kanatarhan kuulumisia 4. Edistymistä ( ja vähän muitakin uutisia)

Uutisia tosiaan! Kaikki kolme osaavat kävellä itse ulos, kun iltapäivällä menen kanalaan avaamaan ikkunan. Ensin portaita ylös ikkunalle ja sitten alas kanatarhaan. Hienoa! Sisälle tuleminen sen sijaan on edelleen yhtä hankalaa kuin ennenkin. Tarha on aika iso ja meillä kahdella melkoinen urakka pyydystää lemmikit pensaikoista. Ovat turhan sukkelia…Ei silti anneta periksi, vielä ne oppivat – ehkä – tai sitten eivät…

On huvittavaa, miten isäntä on muuttanut suhtautumistaan kanoihin. Hänhän ei aluksi halunnut ottaa koko kotkottajia, mutta nyt jo moittii minua siitä, että jatkuvasti teen kanalassa muutoksia ja häiritsen heidän henkistä hyvinvointiaan!!! Ja totta puhuukin. Kanat ovat tosiaan niin herkkiä, että pienetkin muutokset, saati sitten isot järkytykset, saavat aikaan munintakatkoja ja nahkamunia. (Nahkamunassa ei ole kovaa kuorta.) Olen tosiaan joutunut siirtelemään laatikoita ja ruokintakuppeja, eihän sitä aluksi aina osaa sanoa, mikä parhaiten toimii. Nyt kaikki on mielestäni  kunnossa, joten saisivat jo alkaa rauhoittua! Kamalin juttu, minkä tein, oli se, että ostin kevyen muovilaatikon yöpesäksi. Joku onneton oli hypännyt reunalle ja tietenkin kipannut koko lootan. Voin vaan kuvitella sitä hurjaa kaakatusta ja päätöntä lentämistä, mitä tuo hirvittävä tragedia on saanut aikaan! Ja juuri ennen uniaikaa…ei tosiaan ihme, että useana päivänä lattialla tai yöpesässä on ollut nahkamuna. Joku on järkyttynyt syvästi… Anteeksi tipuset, nyt kaikki on hyvin, muovilaatikko on poissa ja elämä jatkuu juuri niin kuin ennenkin! Saisinko jälleen kolme munaa päivässä, kiitos?

Alkuviikosta rakensimme vanhasta puulaatikosta kanoille kesämökin. Siitä tuli oikein hieno ja toimiva. Maalikin oli valmiina. Navettaa siivotessa löysimme katoksi lastulevyn palan, jonka päällystimme rannan laavusta yli jääneillä kattohuovan suikaleilla. Nyt kelpaa mennä sateella sinne suojaan, jos aivot nimittäin raksuttavat. Oletan, että eivät raksuta, mutta yritän nyt kuitenkin viedä ruuat sinne, että tutustuisivat uuteen tilaan.

Sitten toinen juttu. Yhtenä aamuna kuulin kasvihuoneen luona olevasta pienestä Makedonianmännystä (Mikaelin puu) voimakasta piipitystä. Tintinpoikanen oli pudonnut pesästä! Sitä paleli ja itkunsa välillä se pani  aina pään siiven suojaan. Voi pientä! Emo kävi välillä ruokkimassa. Hain hanskat ja nostin sen varovasti takaisin pönttöön, ja kyllä se sinne hyväksyttiin. Päivän hyvä teko…

Kolmanneksi: Viimeviikolla pelloillamme näytti tältä. Viljelijä on siis korjannut ensimmäisen heinäsadon ja nyt odotellaan lietelantaa…uh…Mutta mehän asumme maalla, joten se siitä!

 

Sitä ennen  juhlitaan kuitenkin juhannusta. Iloista, rentouttavaa, kesäisen lämmintä suven juhlaa teille kaikille!

Kategoria(t): Kanala Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Kanatarhan kuulumisia 4. Edistymistä ( ja vähän muitakin uutisia)

  1. Lissu sanoo:

    Ei ole yksitoikkoista teidän elämänne, ei! Hyvin moni-toikkoista. Mukavaa juhannusta sinnekin.

  2. sylvi ja Sulo sanoo:

    Kanala on nyt ihan mukavan näköinen.
    Maalla on kaiken näköistä kivaa, kun ollaan niin lähellä luontoa.
    Oikein ihanaa Juhanusjuhlaa teille.!

  3. Nettimartta sanoo:

    Ihanaista ja kaunista juhannusta!

    Noi kanat on kyllä mainioita…

  4. Mk sanoo:

    Oikein mukavaa juhannuksen jatkoa myös sinne!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s