Kanalan kuulumisia 3. Haastetta riittää

Enpä olisi keväällä uskonut, kuinka monta haastetta näiden kanojen kanssa eteen tulee! Meillä toki oli kokemusta yli kymmeneltä vuodelta kanankasvatuksesta, mutta ei häkkikanojen kasvatuksesta. Tässä vähän listaa missä mennään:

Ne osaavat

1. Munia munintapesään
2. Juoda vettä vanhasta kattilasta
3. Syödä kupista kaurapuuroa

Ne eivät osaa

1. Nukkua orrella
2. Kipittää sisään ja ulos kanantikapuita pitkin
3. Kylpeä hiekassa
4. Kuopia ja popsia öttiäisiä ja matoja kanatarhassa

Koska ne ovat jo vuoden olleet tiiviisti ahtaassa häkissään suuressa kanalassa, ne haluavat edelleen nukkua vierekkäin. Mutta siitä olen kiukkuinen, että tämä unimaailma tapahtuu munintapesässä! Siitähän seuraa se, että munat ovat helposti likaisia. Myös kanat likaantuvat, kun ovat ahtaasti ja kääntyvät kakkaisina toisiaan vasten. Kerran otin kaikki kolme kiinni yksitellen pesua varten: Vanhalla tiskiharjalla ja lämpimällä vedellä harjasin kaulat puhtaiksi sylissäni. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kanoja olen pessyt…

Kanat kakkivat paljon yöaikaan, joten jos ne nukkuisivat orrella, pyrstöpuoli pysyisi puhtaana. Mutta makuulla…Nyt olemme vieneet vanhan puulaatikon olkineen yökamariksi ja suljemme joka ilta pääsyn munintapesään. Mistä taas seuraa, että aamulla pitää muistaa ottaa este pois, mielellään jo seitsemän jälkeen…

Entä tuo pihatarha, jota niin antaumuksella rakensimme? Eivät raukat ymmärrä, että paratiisi on auennut. Vaikka ikkuna olisi auki, eivät yhdenkään kanan pienet kananaivot raksuta, että tikapuilla voisi sinne mennä. Ei tosiaan, vaan minä vaihdan karsinan ovella ”kakkakengät” jalkaani ja otan kunkin yksitellen kiinni. Sitten nostan tikapuille ja yritän ohjata rauhallisesti jutellen kulkua kohti ikkuna-aukkoa. Aluksi ne lensivät sisälläkin kuin päättömät kanat, mutta nykyisin ovat jonkin verran kesyyntyneet ja lopulta lyyhistyvät paikoilleen odottamaan tulevaa.

Ulkotarhassa sitten illan suussa menemme isännän kanssa molemmat toiseen operaatioon: Yritämme saada kaikki kiinni ja nostaa jälleen tikapuille kohti kanalan ikkunaa… Koska tarhaan jätettiin villiintyneet marjapensaat aurinkosuojiksi (esim. piikikäs karviainen) niin auts ja voih…

Kaivoimme nurmikkoa auki ja veimme hiekkaa tarhaan, että lemmikit pääsisivät ottamaan hiekkakylpyjä. Ei tapahtunut mitään! Heitin kastematoja hiekalle kiemurtelemaan. Ei tapahtunut mitään paitsi että niitä katseltiin pää kallellaan. Surkuhupaisaa tosiaan!

Sitkeys ehkä kuitenkin vielä palkitaan. Eilen, kun menimme seitsemän maissa illalla sisällenosto-operaatioon, yksi olikin hoksannut tehdä sen jo itse! Kaipa niiden jalat ja tasapaino pikkuhiljaa vahvistuvat ja kehittyvät sen verran, että ne pystyvät portailleen kipuamaan, ainakin loppukesään mennessä. Siihen asti me kuitenkin hoidamme kiltisti kaikki hissihommat!

Mutta älkää nyt ihmeessä säikähtäkö, te kesäkanoista haaveilevat lukijani. Tämä kaikki vastoinkäyminen ja haasteet hoidossa johtuvat  vain ja ainoastaan häkkikanoista. Loppujen lopuksi nämäkin kanat ovat ihania ja terapeuttisia, eikö?

Advertisement