Viime kesänä panin pitkää kurkkua kasvamaan kokeeksi kasvusäkkiin. Siihen valmiiksi lannoitettuun, pitkulaiseen pakettiin. En lukenut ohjeita kunnolla ja pistelin puukolla reikiä pussin sivuille liian veden poistamiseksi. Virhe! Koko kesän ajan kastelu oli kamalan vaikeaa. Pienellä kannulla lirittelin pussin reikiin kurkuille vettä ja sitten se lorisi sivureikien kautta pois. Turhauttavaa! Lannotetta mullassa kyllä oli hurjasti, sillä kun panin myöhemmin muutaman taimen myös kasvihuoneen multapenkkiin (turve), niin lehtien väri oli paljon kalpeampi kuin säkissä kasvavien. Maku? No jaa, siinäpä se…vai oliko minulla jo valmis mielipide? Mielestäni kuitenkin vähempikin lannoite olisi riittänyt, itse käytän miltei pelkästään ruohosilppua lannoitteena.
Se, miksi panin kurkut yleensäkin säkkiin, johtui siitä, että multa oli vielä liian kylmää muualla. Tänä vuonna päätin kokeilla toisenlaisia kasvusäkkejä: Näin jossakin esitteessä vihreitä, pitkulaisia kasvatuskasseja, mutta enpä sitten kuitenkaan tilannut niitä. Tytär keksi, että onhan meillä Ikean kasseja! Siinä nyt sitten kasvavat, ne kasvihuonekurkut. Kaksi per kassi, tavallisessa K-kaupan mullassa. Alla vesivaneri ja styrox-levy. Kerron sitten syksyllä, kannattaako kokeilla! Vesi tuli ainakin tyhjästä kassista mukavasti läpi ja kastelukin on jatkossa helppoa. Ruohosilppua ei riittänyt vielä kaikille katteeksi, mutta tomaatit saivat jo vihreän peittonsa. Kosteuskin tasaantuu paremmin.
Rannassa vesi on edelleen korkealla, venevajan lattialla on 20 senttiä järveä. Emme siis voi panna vesipumppua paikoilleen, joten laskemme lähdevettä mustiin saaveihin lämpenemään. Prismasta tarttui mukaan kiva huppu vesisäiliöön: Reunoilla on paino, joten se pysyy hyvin paikoillaan. Toisessa saavissa on puupala kellumassa, sillä jos pikkulintu putoaisi veteen, hukkuminen olisi muuten varmaa. Nyt se pääsee tarttumaan karheaan palikkaan kynsillään. Harmittaa, että en hennonut ostaa kahta suojapeitettä!
Viime kesänä sain kälyltä kauniskukkaisen lehtikaktuksen alun. Nyt se kukkii – vain yksi kukka, mutta silti. Ihana! Kiitos, Minni!
Lopuksi muistutan teitä raparperista: Piirakkaa, piirakkaa! Reseptejä on vaikka kuinka paljon, mutta tämä tyttären bongaama (alin kuva) on kyllä ihan mahdottoman hyvä. Kaloreita ainakin riittää… Tein siitä bloggauksen jo vuosi sitten, mutta kunhan nyt muistuttelen teitä. Myös viime kesän raparperikeikauskakku sekä raparperijuoma löytyvät linkkejä klikkaamalla. Kuvan piirakka odottelee meillä vasta paistamistaan, mutta on herkullisen näköinen jo nyt. Namskis, sanoisi Lissu…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Täytyykin laittaa tuota ruohosilppua tomaattien ja kurkkujen kasvulaatikoihin. Minäkään en ostanut niitä valmiita kasvusäkkejä, kun tuntui että niissä on liikaa ”makuja”. Noi saavihuput on hyviä. Meillä on ne joka saavissa (6 kpl), niin ei tarvitse onkia kuolleita hiiriä, öttiäisiä ja roskia tynnyreistä. Meillä oli pelastusköydet ennen noita saavisuojia käytössä.
Mä oon aikaisemminkin hehkuttannut tätä sun blogias, mutta taas kerran sanon, että täältä mä oon saanut parhaat arkipuutarhuriohjeet ja käytännölliset neuvot. Kiitti sulle!
Oi kiitos, Nettimartta! Meillä eletään ihan ruohonjuuritasolla ja se näkyy…
Ja nyt lähden kanatarhan pystytykseen!
Moikka Riitta !
Täältä löytyy myös upeasti kukkiva neidonhovikaktus. Tänä keväänä neljä kukkaa, ikää reipas kymmenen vuotta ja koko n kuution verran. Kukan läpimitta reipas 20 cm.
Terkuin Sini
Neidonhovikaktus? Sekö sen nimi on? Kälyllä se oli viime keväänä täynnä kukkia, kun vei parvekkeelle kesällä.
Taisin muuten hakea joriinit liian myöhään kellarista, kun ovat vasta hyvin pienellä alulla. Onneksi kuitenkin alkoivat kasvaa, pelkäsin jo, että olin menettänyt ne. Kellari on aika kylmä, vain 4 astetta.
Kyllä,googlaa em nimellä ja yllätyt, toinen on hovipojankaktus. Kotipuutarhalehden numerossa 1 vuodelta 2007 hyvä juttu kaktuksista. Kyllä ne kasvuun lähtevät, omani ollet jo pari viikkoa maassa, odottavat VETTÄ, ieluiten taivaalta. Hallanvaara on melkoinen, harsot asennusvalmiudessa !
Mukavaa viikonloppua !
T Sini
Nyt vihdoin tosiaankin joriinit lähtivät kasvuun! Olin jo menettänyt toivon. Hienoa, että sain kaktukselle nimen, täytyy katsoa vanhasta lehdestä se juttu. Tallessa on! Jospa keksit toiselle kaktuksellenikin nimen, panen jutun kohtapuoliin blogiin. Tai kirjoitin jo viime keväänä siitä, mutta nyt se taas kukkii!