Pihalla on jo monenlaista kukkaa. Tuntuu siltä, että ne tulivat kuin salamaniskusta, kunhan vihdoin sää sen salli. Kun poikkeaa meille maantieltä, pitkä kukkapenkki näyttää nyt tältä. Hanhikit ovat kauheita risuluutia, mutta odotetaanpas rauhassa syksyä…
Alapihan kukkapenkissä loistavat myös monet kevään värit. Nurmikko on leikattu vasta yhden kerran.
Lähempänä taloa, rinteessä, on myös runsaasti esikoita.
Sisarenpoika oli tänään vaimonsa kanssa äitiäni katsomassa, joten me teimme kotona vauhdilla rästiin jääneitä töitä. Koska Esikoinen oli paikalla, saimme kätevästi istutettua lopun perunankin. Hän ajoi Porche-vanhusta, jonka ainoa eläkepäivien tehtävä on vetää perässään perunan kylvö- ja nostokoneita, nekin hyvin vanhoja. Kirjoitin rakkaasta kone-vanhuksestamme oman jutun viime keväänä täällä. Nyt maassa on kaksi penkkiä Siikliä varhaisperunana (istutettu aiemmin), lisäksi talveksi Nicolaa, Suvia ja Veloxia. Toivottavasti lajit eivät sekoitu kellarissa…
Isäntä siirsi vuoden verran maatuneen kompostin seuraavaan osastoon. Istutan päälle kurpitsaa pikapuoliin – hallakaan ei pelota, sillä komposti on lämmin!
Jo aamusta oli niin kesäistä, että saatoimme kahvitella ulkona.
Kalastusta on myös jatkettu. Itselle ja Katti Konoselle.
Järvi on aina yhtä kiehtova. Huomenna jälleen savukalaa. On se sen vaivan arvoista!
Muutakin ehdittiin vielä tehdä, mutta siitä toisen kerran. Kanalan remontti etenee pikkuhiljaa – jospa sieltä jo viikon kuluttua kuuluisi kotkotus Mikaelin iloksi!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Asutte kyllä niin kauniilla paikalla.
Piha on teillä kukkia tännä ja järvi näkyy.
Omat kalat, mitä muuta voisikaan toivoa.
Heleätä Helluntaita sinne teille!
Kiitos! Tällä paikalla on ollut asutusta tietämän mukaan jo 1700-luvulla. On mahtavaa ajatella, että samoja maisemia ovat katselleet jo useat sukupolvet. Onneksi vielä löytyy viljelijöitä, jotka haluavat jatkaa työtä meidänkin pelloillamme.
Lissun pyòrà malttaa nyt vielà parisen viikkoa. Sitten sità ei pidàttele mikààn ihailemaan tulemasta. Heleàà helluntaita.
Kiitos, samoin sinne! Syödään sitten jossain vaiheessa sitä savulahnaa.
Upeita maisemia ja mikä värien ilotulitus kukkapenkissä jo tähän aikaan keväästä.! Melkoisessa paratiisissa asutte, mutta teettää varmasti työtä pitää se noin siistissä ja kauniissa kunnossa.
Millan, niinhän se on, että työtä piisaa. Toistaiseksi vielä voimat ovat riittäneet, vaikka tuntuukin usein siltä, että kukkamaat eivät siedä lähempää tarkastelua! No, kuvissahan se ei näy…