Kolmen kosken kotiseutukierros

Veimme toissaviikolla äitiäni ihailemaan kevään kohinoita. Ajelu ja maisemien sekä talojen katselu  aina virkistää häntä – kukapa olisi silloin arvannut, mitä hänelle kahden vuorokauden kuluttua kuuluu…

Ensin oli ylitettävänä Tamppikoski. Se oli jo lapsuudessa pakollinen kevätnähtävyys. Kun vettä on paljon, joki valtaa tilaa sivuilta.

Kävimme Multialla syömässä ja paluumatkalla kiersimme Jukojärven lenkin. Nähtiin siis myös koskikalastuksessa suosittu Virtalankoski.

Upeimmat kuohut olivat kuitenkin pienellä Korkeakoskella, jossa putousta taitaa olla kahdeksan metriä, lyhyellä matkalla.

Se oli niin hieno nähtävyys, että päätimme lähteä sinne nuorten kanssa äitienpäivän aamuna uudelleen. Mikaelillekin jännittävä kokemus!

Vesi ryöppysi pienestä sulkuluukusta…

…ja jatkoi alajuoksulle. Siellä olevalta sillalta katselimme turvallisesti kuohuja.

Sattumalta  paikalle  tuli tilan omistaja ja halusi ehdottomasti esitellä meille myös vanhan myllyn sekä sähkövoimalan, joista hän on pitänyt vuosikymmenien ajan erinomaisen hyvää huolta. Oli jännittävää laskeutua alas konehuoneeseen…

… ja samalla kuulla ja nähdä aivan vieressä hurjat kohinat. Tuntui siltä, että koko rakennus pian huuhtoutuu veteen!

Seinällä oli vielä entinen koneiden huoto-ohje tallella.

Sähkön tuotantoa ja koneiden käyntiä oli seurattu monenlaisista mittareista. Nyt ne kaikki näyttivät nollaa…

Oli tosiaan hieno kokemus meille kaikille. Mikaelin ensimmäinen kotiseutukierros!Lopuksi kuulimme tarinoita vuosien takaa: Kerran oli ankerias yrittänyt nousta pientä sivupuroa ylös kohti patoluukkua. Se oli mahdoton tehtävä ja isäntä päätti auttaa kaveria. Ei onnistunut, sillä ilman haavia sitä ei voinut paljain käsin pitää kiinni! Niin jäi sen kalan matka kohti Sargassonmerta ainakin siltä kerralta kesken. Kiitokset Jukojärven suuntaan mieliinpainuvasta esittelykierroksesta!

Advertisement