Äidin kädet

Äitienpäivän aamu

Tämän äitienpävän aurinko paistaa suruverhon takaa. Raskain ajatuksin palasimme äsken Jyväskylästä äitiäni katsomasta. Tilanne näyttää toivottomalta, niin toivottomalta. Korkea kuume on tuhoamassa hyvin alkanutta toipumista.

Äidin kädet olivat rauhallisesti ristissä rinnalla. Hän oli mielissään tutuista kasvoista ympärillä, kyseli Mikaelia, olisi mieluusti hänetkin nähnyt. Katseli onnellisena tuomiamme valkovuokkoja, joita hänen lapsuudessaankin eteläisen Suomen metsät olivat tähän aikaan täynnä ja joita hän oli nykyisen kodin omenapuiden alle sieltä tullessaan siirtänyt. Kiitteli käynnistä ja jäi rauhallisesti, raskaasti hengittäen, vuoteeseen, suljetuin silmin. Ristityin käsin, valmiina.

Liian surullista ajateltavaksi. Liian tuskallista mietittäväksi.  Silti jää toivo elämään, sen täytyy jäädä elämään. Kesäkin on tulossa. Äiti odottaa sitä…

Mainokset
Kategoria(t): Surusydämellä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Äidin kädet

  1. Sirkku sanoo:

    Toivotan voimia sinulle ja äidillesi.

  2. sylvi ja Sulo sanoo:

    Voimia sinulle ja äidillesi toivotaan täältäkin. On se raskasta vieressä olijalle. Muistan kun viimeisen kerran lähdin äitini luota sairaalasta, toivo että vielä nähtäisiin. Ei enään nähty täällä maanpäällä mutta sitten taivaasa tavataan.
    Voimia ja toivotaan että äitisi toipuu.

  3. sari sanoo:

    Voimahaleja sinulle tältäkin suunnalta .

  4. Aila sanoo:

    Voimia ja valoa huolen keskelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s