Äidin tulehdus osoittautui verenmyrkytykseksi! Syytä ei ole löytynyt, mutta tilanne on todella vakava. Täsmälääke ei vielä ole alkanut purra, crp on 400. Vointi on kuitenkin nyt vakaa ja hänet on siirretty tarkkailusta sisätautiosastolle.
Kevään työt etenevät hitaasti mutta varmasti, joten liitän tähän puutarhajutun viime viikolta, jos se vaikka jollekin antaisi uutta ideaa.
Kirjoitin nimittäin viime keväänä, että suunnittelin kasvihuoneen sokkeliin aukkoa, josta viiniköynnöksen juuristo pääsisi luikertelemaan ihan kunnon multaan. Meillähän se ei nykyisin ole mahdollista, sillä yhteyttä maahan ei ole. Idean löysin jostakin puutarhakirjasta ja nyt se on sitten toteutettu: isäntä porasi ja piikkasi ja kaivoi kauan, mutta aukko on valmiina!
Karsinoimme oven suuhun oman pienen lokeron uudelle Zilga-köynnökselle. Siihen ensin hapanta multaa – siitähän Zilga pitää – ja juurien ohjaus juurimaton suikaleella kohti sokkelin aukkoa. Sen jälkeen ei enää pitäisi olla huolta siitä, että tila loppuisi kesken!
Vadelmamaalla on nyt rivistöt tuettu V-tuentaan. Kiersin oksia Koti-narulla yksitellen tai parin – kolmen oksan nipuissa vaakalautaan. Viimevuonna teimme isännän kanssa työn niin huolella ja säännöllisin välein, että pensaiden sisältä, jonne marjoja tulee V-tuennasta huolimatta, oli vaikea päästä niitä keräämään. Nyt viisaampina jätimme sinne tänne välejä, jotta vadelmat on helpompi keskeltäkin poimia. Jos haluat lukea viime kevään jutun vadelmamaan kevätkunnostuksesta, löydät sen täältä.
Versot olivat viime kesänä venyneet hurjasti pituutta. Pois piti leikata lähes metri latvuksista! Ei kukaan ulottuisi keräämään marjoja tuollaisista korkeuksista, joten naps – poikki. Vattumaalla tavataan seuraavan kerran toivottavasti heinäkuussa…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Olipa vatut kasvanut pitkikai,
Hyvän idean satte kasvihuoneeseen.
Toivotaan ja rukoillaan että äitisi toipuisi pian.
Toivottavasti äitisi paranee pian!
Viiniköynnöksen ostoa olen minäkin harkinnut. Ajattelin ottaa pois yhden sementtilaatan Kasvulan lattiasta, niin silloin köynnöksellä on suora yhteys maahan. Miehesi joutui tekemään kovan homman poratessaan aukkoa sokkelliin. Huh huh. Onneksi sulla on tuommoinen monitoimimies.
Vattujen tukisysteemi on toimivan näköinen. Yritänpä samanlaista. Nyt vatut roikkuvat miten sattuu ja ovat muutenkin villiintyneet hoidon puutteesta.
Nettimartta, hyvä idea ottaa laatta pois lattiasta! Sitten ei enää ole huolta juurista. Meillä ne olivat edellisellä köynnöksellä levinneet keskikäytävän molemmin puolin ovelle asti ja tietenkin tomaattisato kärsi. Nyt olen eristänyt ne eri kerroksiin, mutta silti ajattelin panna uuden köynnöksen ihan tähän uuteen paikkaan. Katsotaan, kumpi pärjää jatkossa…
Onneksi syy oireisiin viimein selvisi, päästiin aloittamaan täsmähoito.
Toivottavasti tehoaa pian!
Vattumaalle pitäisikin jo mennä, mutta meillä on satanut niin mahdottomasti että ojituksesta huolimatta vesi seisoo koko marjamaalla.
Karhunvattu on ainakin säästynyt rusakoilta, sen versot kaipaavat varmasti tuentaa.
En tiennytkään että Zilga tykkää happamasta mullasta, täytyypä lisätä sellaista.
Jostain syystä avomaalla, lämpimällä seinustalla, köynnös on paljon satoisampi kuin kasvihuoneessa.
Johtuisiko juurikin tuosta isommasta tilasta.
Mk, tuottaako Zilga tosiaan paremman sadon seinustalla ulkona? Mikä vyöhyke? Lumipeitehän olisi se paras suoja talveksi, joten senkin puolesta se olisi hyvä. Ja karhunvatukasta on minulla tällä kertaa selvinnyt talvesta yksi oksa, jokohan pääsisi ensimmäisen kerran marjojakin maistamaan!
Hyvà, ettà àitiàsi hoidetaan oikeilla lààkkeillà. Kyllà hàn vielà tokenee, sitkeàà sorttia kun on. Vatturivit ovat kuin Peràmàen Antin kasmaan rivit: suorassa ja hoidettuna. Tuo viinikòynnòksen happama multa -juttu oli minullekin uutta, tààllà kun maaperà on hyvin kalkkipitoista. On sinulla ihme mies!
Lissu, teillä on varmaan eri lajin viinit. Zilga on mistä lie muualta, kun se talvenkin niin hyvin pärjää – liki 40 astetta pakkasta. Nimenomaan tuo laji on happamasta pitävä!
Ja heh heh ne vatturivit…