Parjantaina sää tuntui niin mukavan keväiseltä, että ajattelin perata mansikkamaan. Viimevuonna käytin tuulta hyväksi, se lennätti kuivat lehdet pellolle, nyt sää oli melko tyyntä. Kaikki vanha olisi jotenkin saatava pois ja tiedän, että tapoja on monia. Vaikkapa ajella ruohonleikkurilla rivien päällä. Se ei meillä kuitenkaan tule kysymykseen, kun tuo kurja muovi on muutenkin niin haurasta ja jo nyt, kolmen vuoden jälkeen, monessa kohdassa riekaleina.
Oma tapani tuohon kevättyöhön on yksinkertaisesti vanha keittiöveitsi, jota varastoin ihan sitä tarkoitusta varten. Nippu oksia tiiviisti kouraan ja veitsellä poikki! Koska en katko rönsyjä syksyisin, nekin menevät tässä samalla. En ole huomannut mitään eroa sadossa, vaikka rönsyt ovat talveksi jääneetkin. Päinvastoin, tiiviimpi kasvusto suojaa pakkaselta! Ja jääpähän yksi kumartelutyö pois listalta…
Nyt vapaavuoroa mansikkamaalta jatkuu juhannukseen eli rastasverkkokatoksen pystyttämiseen saakka. Sitten kumarrellaan jälleen – toivottavasti saadaan satoakin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ahkerana olet ollut.
Hyvältä näyttää ja mansikat kesäällä maistuu.
Mukavia touhupäiviä sinulle!
Hyvää jatkoa myös teille, Sylvi ja Sulo!
Namskis, namskis, namskis! Tààllà on just paras mansikka-aika, mutta sinun mansikkasi lyò nàmà laudalta mennen tullen. Niin se vaan on.
Lissu, kiitos! Toivottavasti tulee mansikoita tänäkin vuonna. Mutta on se niin, että meidän pienen Suomen valoisa kesä tekee mansikoihin sen oikean aromin!
Samat mansikkahommat olisi täälläkin edessä ja uuden istutusta. Venyttelehän selkää välillä 🙂
Aila, nyt onkin todella mukava sää, ainakin täällä meillä päin!