Neljän päivän ajan saimme iloita suloisesta lapsenlapsestamme, kolmen viikon eron jälkeen. Oli taas mukavaa nähdä, miten paljon uusia sanoja oli tullut ja tuli koko ajan. Touhua riitti, iloista touhua! Viimeksihän mummu ja pappa olivat matkalla Virossa ja talo tyhjillään, nyt tapaamisesta piti nauttia molemmin puolin! Tuliaiseksi saatu puujuna palikkakärryineen oli mieluinen.
Perjantaina odotettujen vieraiden saapuessa, pappa otti juuri veteraanipäivän kunniaksi salkoon nostettua lippua alas. Se oli kummallista Pikkumiehen mielestä. Kun mummu ja pappa laskostivat lipun äitienpäivää odottamaan, piti tietenkin tulla auttamaan.
Mummu oli kamalan näköinen sarvipää, mutta käyttötarkoituksen selvittyä lapsi halusi myös kokeilla. Sitäpaitsi, papiljotit kävivät rakennuspalikoiksikin!
Viikonloppuna tehtiin pihatöitä. Ihmettelimme kaikki, miten ahkerasti ja pitkäjännitteisesti vuoden ja viiden kuukauden ikäinen jaksoi rahdata aina vaan uusia haravointikuormia papan kanssa, pitkiäkin matkoja…
…kohti kompostia…
….ihan viereen…
…ja lopulta heittää itse ne laidan yli.
Olimme säästäneet yhden homman ihan hänelle, nimittäin rakkaan valoporon viennin kesäsäilytykseen. Muistatko tarinan”Mummu hössöttää joulua”? Siitä porosta tuli tosiaan tärkeä, sitä kurkittiin ikkunasta pimeän tullen lukemattomia kertoja. Jopa pääsiäisenä siihen vielä laitettiin pariksi yöksi valo. Nyt oli kuitenkin aika päästää poro lepoon ensi talvea odottamaan ja kaksikko vei sen yhdessä aittaan.
Hiekkaleikkipaikkaan haettiin varastossa odottamassa ollut kaivuri.
Pikkuinen halusi saunan jälkeen leikkiä, miten mummu ja pappa lähtivät Haapsalun matkalle: Ensin linja-autolla ja sitten laivalla. Ja sitten tultiin takaisin kotiin samalla tavalla!
Enon vanhan palapelin kokoaminen sujuu nykyisin hetkessä!
Vapuksi mummu oli tehnyt simaa ja munkkeja. Nam nam! Pallo ja vappuhuiska, kivoja nekin.
Vapunpäivänä käytiin Viherlandiassa syömässä…
…samalla ihmeteltiin taas tätä mukavaa lemmikkiä. Se oli juuri päivänokosilla, mutta venytteli kuitenkin hieman itseään Pikkumiehen iloksi.
Mummolassa on mukavaa mennä ulos hommailemaan, se on ihan parasta. Tässä haravoidaan oman nimikkopuun, Makedonian männyn, luona. Kurkkaapa täältä sama paikka, vuosi sitten!
Lapsi ja hiekkaleikki, mikä sen suloisempaa. Ihana esikoislapsenlapsi,..meillä olikin jo niin ikävä sinua!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hauskalta näyttää Mikaelin touhut.
Lapet ovat semmoisia ilopilkkuja elämässämme. Varmasti Mikael nauttii mummolassa olemisesta.
Olet hänelle tärkeitä. ♥
Sylvi, Mikael on ensimmäinen lapsenlapseme. Olemme NIIN iloisia ja onnellisia hänestä!
Varmasti nauttii! Voi minunkin Ruusunnuppuni ilmettä, kun hän tulee autosta… ja aamulla mummun viereen kömpiessä. Kyllä näkee että on lapsi innoissaan. Sinulla kuin minullakin on mahdollisuus antaa lapselle maalaismaisemaa ja sen virikkeitä. Ollaan iloisia siitä!
Metsätonttu, maalaismaisema ja pihatyöt – niinpä niin! Ollaan tosiaan iloisia siitä.
Toistan itseàni: Mikael (ja kaikki muutkin tulevat pikkuiset) saavat vahvat juuret ja suuret siivet! Muuten, sààstà minullekin myrtin oksia, kiitos!
Lissu, kiitos kauniista sanoista! Toivottavasti niin… Ja hyvä, kun mainitsit myrtistä.