Kylpylämatka Haapsaluun, osa 4

Tässä viimeisessä matkakertomuksessani keskityn kylpylän lähellä sijaitsevaan vanhaan rautatieasemaan. Se onkin yksi 12 000 asukkaan kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Nykyisin junaliikennettä ei enää ole, mutta rakennuksessa toimii museon lisäksi linja-autoasema kahviloineen.

Kylpyläkaupungista oli muodostunut 1800-luvun lopulle tultaessa venäläisten tsaarien ja ylimystön suosima lomapaikka. Varsinkin kylpylän mutahoidot, joita vieläkin siellä annetaan, olivat suosiossa. Sinne oli siis saatava hyvä yhteys ja niinpä kiskot vedettiin suoraan nykyiseen Laineen kylpylään, jonne ne päättyivät.  Aseman edessä  seisoo vanhoja junia, joita myös on kunnostettu.

Asemarakennus koostuu neljästä osasta: matkustajahuone, keisarin paviljonki, niitä yhdistävä katos ja 216 m pitkä suojattu asemalaituri.

Sisällä oli tällainenkin museoesine: sammutuskalustoa kuulemma.

Keskellä oleva katos oli nyt tyhjä…

…mutta oli mukavaa kuvitella sitä sellaisena, kuin tässä vanhassa valokuvassa. Pöytiä täynnä, upeasti puettuja ihmisiä hienoissa hatuissaan niissä ruokailemassa. Jopa Pjotr Tshaikovski on ollut Haapsalun kylpylään mieltynyt, hän on säveltänyt pianosarjan ”Muistoja Haapsalusta”. Siinä sanotaan olevan muistelmia viroalisesta kansansävelmästä. Promenad-nimisellä rantakadulla voi vieläkin istahtaa Tshaikovskin penkille.

Venäjän keisari tuki rautatien rakennusideaa ja auttoi sen toteuttamisessa. Ensimmäinen matkustajajuna saapui Haapsaluun vuonna 1905 ja viimeinen lähti vuonna 1995. Entisestä ratapenkereestä rakennettiin myöhemmin 50 km pitkä kuntopolku – polkupyöräilijöiden kannattaakin, ainakin esitteen mukaan, kokeilla reittiä Haapsalusta Riisipereen.

Mitä ihmettä tässä vanhassa kuvassa on tapahtunut? Lasiseinän takana oleva lehtileike kertoo uutisen. Valitettavasti sivuikkunat tuovat valokuvaani heijastumia …

…mutta kävi niin, että heinäkuussa vuonna 1926 tavarajuna ei saanutkaan vauhtiaan pysäytetyksi vaan jatkoi matkaansa kiskoilta suoraan mereen. Sekä kuljettaja ja apuri ”tuoksuivat voimakkaasti vodkalle”, että tapaushan se on ollut. Miten lie saivat junan ja veturin  kiskottua takaisin? Ei se siellä kuitenkaan enää nököttänyt, joten vanhat tarinat Haapsalusta loppuvat tähän. Kiitos kaikille kanssamatkustajille!

Näin tuli juhlittua 40-vuotishääpäivämme. Viimeisenä iltana kävelimme myöhään rannalla. Nuoripari kulki ohitsemme kuohuviinipullon kanssa ja istui katselemaan laskevaa aurinkoa. Jäädäänpä mekin, vanhapari ja vieraat, nyt ihailemaan sitä, sillä esitteen mukaan laskeva aurinko on kaunein juuri Haapsalussa…

Advertisement