Sylvi sanoi helmikuussa blogissaan kauniisti, syntymäpäivää juhliessaan, että hän lähtee etsimään, minne vuodet ovat kadonneet. Minäkin voisin sanoa nyt niin, sillä kesäkuussa tulee 40 vuotta tästä juhlahetkestä Keuruun kirkossa. Minne ne vuodet katosivat?
Perinteisesti olemme juhlistaneet hääpäivää viiden vuoden välein jollakin matkalla, mutta tänä kesänä samoihin aikoihin tulee olemaan oman tyttären häät. Siispä aikaistimme matkaamme hiukan. Loman mahdollisti nuoriso, joka jakaa täällä vastuun puoliksi. Sydämellinen kiitos heille! Äitini ei pärjäisi yksin kotosalla ja tietenkin hoivaa tarvitsevat myös tomaatintaimet ynnä muut kylvökset Katti Konosen lääkityksestä ja ruuasta puhumattakaan. Ja morsiusmyrtti, se ei saisi kuolla…
Lähdemme etsimään kadonneita vuosiamme Viron Haapsaluun. Kun meitä viikko siellä kylpylässä hellitään ja hoidetaan, niin eiköhän keväinen mielikin ala voittaa. Ikävää kuitenkin on, että anoppi, jonka 92-vuotispäivää juuri juhlimme, joutui eilen sairaalaan. Meidänkään olomme ei ihan terveeltä tunnu ja lisää surullisia mietteitä tulee siitä ajatuksesta, että pieni Mikael etsii turhaan pappaa ja mummua tyhjästä talosta…nyyh! Varsinkin, kun on nähnyt, miten hän tultuaan ryntää silmät loistaen meitä tervehtimään ja halimaan. Ei ole edes pientä läppäriä mukaan otettavaksi, ei näy Skype, netistäkin on vieroituttava…tuleekohan vakaviakin vieroitusoireita?
Mutta ei auta muu kuin muistella haleja. Pianhan se aika kuluu, tässä iässä liiankin vikkelään…
Nyt laitan kuitenkin ”aivot narikkaan” ja lopetan murehtimisen. Hyvää kevätviikkoa kaikille! Toivon, että lumikinokset sulavat loman aikana ja palattuamme pääsemme uudistunein voimin kanatarhaa rakentamaan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Oikein mukavaa matkaa. Et sinä mitään läppäriä tms tartte. Räplää vaikka sitä vieruskaveriasi!
Lissu, heh heh…mutta yritetään nyt kuitenkin irrottautua arjesta.
Kuulostaa tosi hyvältä! Nauttikaahan ja muistelkaa hauskoja hetkiä!
Kiitos, Metsätonttu! Kuntoilun kannalta otetaan tämä reissu.
Oikein rentouttavaa lomamatkaa! Anopistasi puheenollen, sisareni asusti Multialla yhden kesän v. 82 alivuokralaisena saman sukunimisessä perheessä, olisiko voinut olla juuri sinun appivanhempasi? Päivi-ssareni oli lastentarhanopettajana kesätöissä siellä päiväkodissa…
Konnadonna, saattaisi hyvinkin olla. Appivanhemmilla oli siellä talossa, lähellä pappilaa ja kirkkoa, yksi sellainen huone, jota he joskus vuokrasivatkin. Nyt ei mummo enää paljoa juttele ja pappakin on aikaa sitten kuollut. Eipä voida kysyä! Mutta kiitos, nautitaan matkasta ja ennen kaikkea hoidoista. Viikko ilman ruuanlaittoa…
Oikein ihanaa ja rakkauden täyteistä lomaa!
Kiitos, Nettimartta! kauniisti sanoit…