Pääsiäinen tuli ja meni. Sää oli kaunis ja nuoriso sekä pikkuinen olivat meillä neljän päivän ansaitulla vapaalla. Kaikenlaista ehdittiin puuhastella Mikaelin kanssa.
Kävimme lauantaina katsomassa jälleen kanoja ja samalla Mikael tutustui ensimmäistä kertaa heppaan. Jännitti!
Kun kanat oli nähty, mummolan pääsiäiskoristeista alkoi kummasti kiinnostaa valkoinen savikana. Se pääsi kaivurin kyytiinkin – taisi huimata! Kaivurikuski on kuulemma pappa.
Maalattiin paperia ja pääsiäismunia…
…ja leikittiin enon vanhoilla siili-palikoilla. Onkohan niitä enää myynnissäkään? Ne tarttuvat kevyellä painalluksella toisiinsa, joten Mikaelin on helppo niistä papan kanssa rakennella.
Pashan koristelussa auttoi äidin lisäksi myös Mikael.
Viime keväänä Tallinnan matkalta ostettiin hauskoja puuautoja, joita voi pujotella nyöriin. Olipa pikkumies taitava!
Sunnuntaina kävimme metsästäjien kodalla makkarat paistamassa. Papalla oli grillipuutkin mukana. Mikaelin mielestä kodassa asui lampaita, sillä hän yhdistää kaikki hirsirakennukset naapurin lampolaan. ”Mää, mää” hän selitti touhuissaan. Ei näkynyt kuitenkaan yhtään lammasta!
Öisin oli yli 15 astetta pakkasta ja täysikuu nousi upeasti järven takaa.
Niinpä hanki kesti kulkijaa ja Mikael lasketteli pulkalla enon kanssa alapihalle mummun kukkapenkistä. Kesällä tuolla seisominen on kyllä kiellettyä…
Lopuksi mentiin peltojen yli rantaan asti. Viime kesänä valmistunut laavu oli pysynyt hyvin paikoillaan. Uudella hiekkarannalla lumi oli jonkin verran sulanut, koska rannassa on lähteitä. Mummula häämöttää kaukana…
Pappa oli tehnyt laavulle juuri sopivan kokoisen penkin Mikaelille…
…mutta mukavinta oli kiertää laavua ja kurkistella aina ohimennessä mummun keksimästä ikkunasta sisällä istuvia. Oli NIIN HAUSKAA! Ihan siihen tikahtui. Ei pikkulapsen iloon tosiaan paljoa tarvita!
Katti Kononen naamioitui pääsiäisnoidan kissaksi ja meni ihan itse pajukoriin kököttämään. Olemme nyt niin iloisia, kun nesteenpoistolääke on vihdoin alkanut toimia ja kaikki köhinät ovat loppuneet. Taitaa kuitenkin tulla vielä yksi kesä kissavanhukselle, vaikka muuta pelättiin. Siispä iloisin mielin kevättä kohti, lomaakin olisi tiedossa…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Olipa teillä ihana ilopilleri pääsiäiskylässä!
Kyllä olikin mahtavat ulkoiluilmat nyt pyhinä.
Mukavaa että kissakin voi jo paremmin.
Mk, tuo ilopilleri kyllä toi pääsiäisiloa ja sitähän varsinkin minä tarvitsinkin!
Onpa teillä ollut taas monenlaista mukavaa touhua Mikaelin kanssa! Me kävimme pitkästä aikaa mökillä, kun pääsi mukavasti hankia pitkin kävelemään. Siellä oli lunta vielä älyttömästi!
Konnadonna, pitkältä näyttää tosiaan aika siihen, kun pihoja ruopsutellaan…
On siellä taas touhuttu. Mikaelille tulee vahvat juuret! Tuo metsästysmaja on muuten aika tutun näköinen! Heh, heh! Munakennoja on jo varattuna… Tipu, tipu! Hienoa, että Katti Kononenkin voi taas paremmin. Niin ja: Kiitos taas viimeisestä Juustomaito oli niin ihanaa!
Lissu, mooooi! Kiva kuulla sinusta jälleen. Ja mesästäjien kota – siellähän se, sienimailla…
Mikael on hauskanen. Mainiota nuo kanat ja aivan ihana uutinen, että Katti Kononen voi hyvin. Reipasta menoa!
Hauskanen, tosiaan! Kivasti keksitty!