Kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, voi tapahtua näinkin:
Ystäväni Anu oli meillä käymässä. Hän kertoi, että saa palmusunnuntaina viisi kanaa, jotka ovat vuoden ikäisiä ja jotka siis ovat munivia. Juuri sellaisia meillekin oli tarkoitus hommata, ehkä toukokuussa, kunhan ensin saisimme kanalan kuntoon. Parkaisin suruissani, että nyt olen kyllä tosi kateellinen, johon Anu: ”Kyllä niitä varmaan saa enemmänkin, soitetaan!” Sunnuntaina sain iloisen puhelun: ”Olet nyt kolmen kanan onnellinen omistaja…” No niin totta vie olenkin!
Kävimme heti tervehtimässä uusia ystäviämme. Ne nimittäin saavat odotella meille muuttoa muiden kavereidensa kanssa Anu-ystävän navetassa. Siellä ne kyhjöttivät arkoina kamarissaan, joka oli erotettu ponin tallista. Hiljaista porukkaa, sillä niiden tähänastinen elämä oli sujunut häkkikanalan ahtaassa kopissa. Eivät reppanat osanneet oikein kävelläkään ja pyrstöt olivat kuluneet kopperoiden matalissa seinissä. Voi hirvitys, miten kurjaa on kanojen elämä voinut olla suurissa kanaloissa! Ei tule sieltä onnellisen kanan munia, ei totisesti. Maanantaina näiden muutaman onnekkaan kaverit, 39 000 kanaa, saivat kuulemma kaasuteloituksen ja joutuivat ilmeisesti minkin rehuksi.
Mutta me ajelimme kotiin kevättä odottavin mielin mukanamme ensimmäiset kiitosmunat, joita oli ilmestynyt uuteen pesälaatikkoon. Nyt saamme todella tuoreista munista pääsiäisen jälkiruokaa. Taas pääsee vanha jätskikone mielipuuhaansa!
Olipa hyvä, että tuli kana-asia puheeksi lauantaina. Mekin pelastimme kolme onnekasta varmalta kuolemalta ja saimme haasteen tehdä ne onnellisiksi vapaudessa. Tuo haaste saa nyt mielen erityisen herkäksi mutta innokkaaksi. Kyllä ne kohta jo ruopsuttelevat ja lennähtävät orrelle yöpuulle. Mummolalemmikkejä Mikaelille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ai kun ihanaa että kanat saivat oikean onnellisen kodin.
iloista pääsiäistä.
Uusi elämä on alkanut.
Kristus on ylösnoussut!
Eihän!!!! Täällä vasta kateellinen emäntä on! Vaikka olenhan siirtänyt kanala-ajatusta vielä vuodella eteenpäin.
Nyt olen kuitenkin tilannut kaksi kissanpoikasta. Saan ne noin kuukauden päästä. Wau!
Mutta mukava seurata taas teidän kanalahanketta. Saanhan printata itselleni talteen ne teidän vanhat kanalamuistot?
Metsätonttu, olen suorastaan imarreltu, jos haluat printata kanalamuistoja. Ja voi, kissanpoikia! Nyt saa hiiret kyytiä ja kahvilavieraat siliteltäviä!
Juu, kun ne pihalla ovat, kuten melkein kahvittelijatkin, ei haittaa allergisuuskaan.
Minä tulin ihan iloiseksi, kun luin kanauutisesi! (Ja tietysti heti perään ajattelin, että ai-jai, kun joskus on vielä kanoja minullakin.)
Nyt sitten vähintään kerran viikossa täytyisi saada lukea kanoista ja nähdä kuvia kananmunista.
(Arvaa vaan, että on suuri joukko ihmisiä, jotka pitää tuollaista puhetta ihan ihmetouhuna. Mutta onko kanaa suloisempaa olentoa ja onko suurempaa riemua, kuin löytää kanan pesästä muna!)
Sirkku, kiva kuulla, että kanahaaveesi elävät edelleen! Itseäni vähän jännittää, kuinka nämä häkkikanat oppivat vapauteen. Nukkuvatko esimerkiksi vain kyykyssä vai osaavatko lennähtää orrelle? Mutta ensin odotellaan lumien sulamista ja kanalan kunnostusta.