Kiitos palkinnosta

Kiitos Millanille Kanttorilan Puutarhaan blogitunnustuksesta! Nyt pitäisi vastata muutamaan kysymykseen:

1.a Miten puutarhaharrastus syntyi…

Taitaa olla mummolta perittyjä geenejä, jotka tosin pysyivät hyvin piilossa nuoruusvuosiin saakka. Voi että tympi kitkeä rantapellon piiiiitkiä turnipsi- ja lantturivejä aikoinaan! Juureksia kasvatettiin lehmille, joten taimia oli todella paljon, kokonainen pelto. Kun menimme naimisiin ja omaa kotia alettiin perustaa, viherkasvit alkoivat kiinnostaa ja sitten pikkuhiljaa mummolan kasvimaalla oma vihreä pläntti. Ensimmäisen talomme puutarhaa oli hoidettu aiemmin  kauniisti, joten se taisi saada sitten kerrostaloasumisen jälkeen perennatkin kiinnostuksen kohteiksi.

1.b …ja miten puutarhablogin pitäminen sai alkunsa?

Siitä syytän ja kiitän, vain ja ainoastaan, tytärtäni. Vauvalomalla hänellä oli aikaa tehdä omat taidesivut ja siinä samalla, vastustuksestani huolimatta,  hän teki minullekin kaiken valmiiksi. Harmittelen vain pikaisesti kirjattua bloginimeä, sillä tekee mieli jutustella muustakin kuin puutarhasta!

2. Mikä on erikoisin, harvinaisin, ihmeellisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Kasvattelen kukkamailla vain sellaisia kasveja, jotka meidän olosuhteissamme pärjäävät. Muut saavat lähteä! En kerää suurta lajimäärää tai erikoisuuksia, vaan isoja ryhmiä reheviä ja kauniisti kukkivia kasveja. Ehkä hiukan harvinaisempia ovat jotkut maatiaisperennat kuten kerrottu suopayrtti tai ikivanha valkoinen syysleimu. Tunnearvoltaan suurin on kuitenkin iso särkynyt sydän, joka oli isäni lempikukka. Se kukki aina hänen syntymäpäivänään, 14. kesäkuuta. Nykyisin vien kimpun haudalle…

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Nautin mullan, yrttien ja kukkien tuoksusta. Nautin kaikesta herkullisesta, mitä kasvatan kasvimaalla ja puutarhassa. Nautin siitä maisemasta, joka avautuu talon ikkunoista laajan kukkamaan yli pelloille ja järvelle. Nautin lintujen laulusta ja tuulen suhinasta pihapuissa. Nautin, kun saan kävellä paljain jaloin nurmikolla ja kiskoa rikkaruohoja pois porkkanoita ahdistelemasta. Nautin puutarhasta kaikilla aisteilla! Olen ennenkin sanonut: Mun sydämeni tänne jää kun aika on mun mennä pois…

Tämän tunnustuksen voisin lähettää kaikille seuraamilleni blogeille. Ei teitä niin montaa ole ja kaikki olette minulle tärkeitä! Ottakaapa kiinni, jos siltä tuntuu!

Advertisements
Kategoria(t): Sekalaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kiitos palkinnosta

  1. sylvi ja Sulo sanoo:

    Kaunis tunnustus. Onnittelut!
    Kiitos Riitta tunnustuksesta, otan vastaan sen ja katsotaan jos kerkiän vastaamaan.
    Laulu tuli heti mieleen Jalat pivä mullassa maa…..j n e

  2. Metsätonttu sanoo:

    Onnitteluni! Kauniisti kirjoitat puutarhahistoriastasi! Kaikkea hyvää tulevalle kesälle!

  3. Mk sanoo:

    Ihanat vastaukset!
    Monen kukan merkitys onkin muussa kuin sen näyttävyydessä tai harvinaisuudessa.
    Minullakin on monia pitkään mukana kulkeneita kukkia, jokainen niistä tuo muistoja mieleen.
    Setäni rappujen pielessä kasvoi mahtava särkynytsydän, lähellekään sen kaltaista en ole onnistunut kasvattamaan.
    Saati että mahtuisin alle piiloon niinkuin joskus aikoja sitten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s