Kampanisut

Viime viikolla, kun Mikael oli meillä, oli melkein joka päivä paljon pakkasta. Jotenkin tuli Lappi mieleen ja sitten yhtäkkiä muistilokeroista putkahti esiin myös muisto Jyväskylän päiväkotiaikojen kampanisuista. Meidän emäntämme oli nimittäin naimisissa aidon lappilaisen poromiehen kanssa ja kampanisuja leivottiin joskus välipalaksi, lapsetkin niitä monesti leipoivat. Resepti on ollut minulla siis siltä ajalta, 70-luvun alusta. Perinneleivonnainen pohjoisesta! Varmaankin oli kulunut toistakymmentä vuotta siitä, kun viimeksi niitä tein, eli tosiaankin oli aika muistella menneitä. Ja koska nyt eletään ”blogiaikaa”, tällainen harvinaisempi asia pitää tietenkin jakaa kaikkien kanssa.

Kampanisut

• 250 g voita
• 1 lasi (2 dl) sokeria
• 1 muna
• 1 lasi (2 dl) piimää (käytin kermaviilipurkin)
• 2 tl soodaa
• noin ½ kg vehnäjauhoja

Voi ja sokeri vaahdotetaan, muna vatkataan sekaan. Sooda sekoitetaan piimään ja lisätään saman tien, lopuksi jauhot. Taikinasta leivotaan paksuja tankoja, jotka leikataan noin 7 sentin pätkiin ja kukin pätkä  vielä kammaksi. Lopuksi yläreunaan pistellään haarukalla kevyesti kuviot. Paistetaan 220 asteessa kauniin vaaleanruskeiksi.

Maku muistuttaa Hanna-tädin kakkuja, rakenne on kuitenkin pehmeä. Emäntä kertoi, että kampanisuja otettiin poro-hommiin mukaan – ne olivat mureita jäätyneinäkin! Tuhtia tavaraa, mutta…

Kampanisuja tehdään eri puolilla Lappia vähän eri lailla. En tiedä, miltä alueelta oma reseptini on peräisin, mutta yhteistä kaikille näkyy olevan ainakin tuo runsas voin määrä. Ilmankos ne ovat niin hyviä!