Nyt, kun Mikael on meillä muutaman päivän, ajattelin yllättää äidin tillikasvustolla. Eipä se vielä toki viherrä, mutta alku on hyvä, vai mitä? Ohje oli tällainen: Siemeniä ripoteltiin ensin multaan ja multaa kaadettiin hiukan siemenalustalle. Sen jälkeen kaikki mullat ja siemenet kaadettiin siniselle alustalle ja lattialle. Saapa nähdä, miten itävät! Joka tapauksessa innostus oli kympin arvoista!
Poika kipitti perässäni lasikuistin taimihommiin ja äkkäsi hyllyllä valkosipulikupin. Ensin niitä vain ihmeteltiin,
sitten laitettiin yksitellen toiseen astiaan. Järjestelmällistä!
Astia tyhjennettiin takaisin alkuperäiseen kuppiin ja
lopuksi kaikki kipattiin lattialle. Mitähän järkeä tässä oli? Ei mummu vaan ymmärrä…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hih, hih…
Mk ja Nettimartta, hauskaa on pienten kanssa, tosiaan!
Mie luin tuota tillin kylvöä ja mietin että nyt tuleekin uusi ohje, kunnes hoksasin.
Onneksi on noin innokas apulainen, selvästi kiinnostavat nuo kasvatuspuuhat.
Mikaelista tuli mieleen siskoni pojanpoika, suunnilleen samanikäinen.
Oli auttanut mammaa kukkien mullan vaihdossa ja mennyt sitten isänsä kanssa päiväunille.
Mamman tullessa lenkiltä vilkutti iloinen poika terassin ovelta yltä päältä mullassa, isän kuorsatessa tyytyväisenä makuuhuoneessa.
Niihin kukkiin tuli sitten vaihdettua mullat kahdesti.