Kirjoitin jo aiemmin täällä morsiusmyrtistä, jota olen vaihtelevalla menestyksellä kasvattanut pian 20 vuotta. Aikoinaan sain pistokkaan Senja-mummoltani, taitavalta kukkaihmiseltä. Se ensimmäinen kasvattini muistaakseni kuoli ihan kokonaan, mutta sitten aloitin uuden kasvatuksen Maire-tädin myrtistä, joka myös oli alkuperäisen pistokkaasta lähtöisin. Toisinaan kasvini oli upea, sitten, varsinkin talviaikaan, lehdet putosivat ja kunto muuttui surkeaksi. Vihdoin tajusin pitää ruukkua kesäisin ulkona, auringonpaahteelta suojassa, ja talvisin viileässä ja valoisassa, lasikuistilla. Johan alkoi kukoistaa! Keväisin leikkasin aina latvoja reippaasti ja vaihdoin mullan. Vettä kului myös paljon.
Miksi sitten kasvatan tätä kasvia, vaikka olen parikin kertaa joutunut aloittamaan kaiken aivan alusta, kymmenen sentin pistokkaasta? Tyttärelle tietenkin, niin kuin ennen vanhaan – vaikka itselleni ei myrttiä kasvatettukaan.
Seuraavaksi ote netistä löytämästäni tekstistä:
”Morsiusmyrtti (Myrtus communis var. microphylla), tai mirtti, kuten sitä monin paikoin kutsuttiin, oli tärkeä huonekasvi. Sitä kasvatettiin yhdessä tyttären kanssa ja sen oksista sidottiin morsiuskruunu tai -seppele ja sillä koristeltiin morsiamen puku, huntu ja jopa kenkien kärjetkin ja vielä sulhasen rintakimppu. Myrttikruunua käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran Augsburgissa v. 1563, kun rikkaan Fugger-suvun tytär vihittiin myrttikruunu kulmillaan. Myrttikruunu oli viattomuuden ja neitsyyden sympoli. 1800-luvulla uskottiin, että jos myrttikruunua käytti morsian, joka ei ollut neitsyt, kruunu putosi alttarilla. Myrtillä on ollut aina meidän päiviimme saakka erityinen asema morsius- ja hääsidonnassa.”
Kuvausta varten kannoin kasvin sisäeteiseen ja kuten näkyy, myrtti on nyt tosi upeana. En leikkaa sitä tällä kertaa ollenkaan, vaihdan vain mullan ja tarkistan ruukun koon. Vielä on kasvua ja kuntoa jännitettävä mutama kuukausi, sillä kesällä tämä projekti saa vihdoin päätepisteensä. Silloin vien sen ruukkuineen päivineen kukkakauppaan – saavat ihan rauhassa katkoa oksia tarpeen mukaan – tyttären hääkimppuun. Sen jälkeen jätän lopulliset hyvästit myrtilleni! Tai, no, viiitsi vitsi, en jätäkään. Saatan jatkossa pitää sitä kuitenkin hengissä pienen pienenä, vuosittain uusittavana ruukkukasvina!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Jos meillä ei heittäisi kaikki kukat henkeään muutamassa kuukaudessa, pyytäisin pistokasta. Mutta älä ihmeessä luovu noin perinteikkäästä ja muistorikkaasta kasvista. Lähes aarre.
Terveyttä ja kevätintoa maaliskuullesi. Kyllä tästä kohta talven selkä katkeaa.
Voi että upea myrtti!!!! Siis todella. Ja mikä ihana tarina ja taustahistoria sillä on. Tahtoo, tahtoo, jos tuota voi juurruttaa.
Metsätonttu, laiton itselleni tänään juurtumaan. Eli oksia tökätään kosteaan multaan, muovikupu tai juomalasi päälle. niin olen joutunut tekemään ennenkin… heh heh… Lähetän toki sinulle, mutta pitääkö odottaa, että pakkaset ovat ohi? Etteivät palellu postilaatikossa?
Odotellaan….kiitos!
Miten ihanasti ajateltu!
Vaivannäkö ja kärsivällisyys kannatti, myrtti näyttää tosi rehevältä ja muhkealta.
Mk, kesään on vielä aikaa…toivottavasti se voi hyvin H-hetkeen saakka!
Vihdoinkin kasvisi pääsee osaksi unelmaasi! Minä haluaisin oksan, mutta kun tämä tintti lentelee sinne tänne, eikä pysty huolehtimaan (toistaiseksi) mistään sisäkasveista. Ethän kuitenkaan luovu hoitamisesta. Kunhan mummon pikkuinen kulta joskus astuu alttarille …
Lissu, en luovu, en. Mutta yritän pitää vain pikkiriikkistä kasvia – keväisin uudet pistokkaat. Tuo iso vie niin paljon arvokasta tilaa keväisin taimikasvatukselta lasikuistilla. Ja kun muualla eivät kasvit selektiivilasien vuoksi menesty…
Hei ihana morsiusyrtti onko vielä jäljellä minäkin tahtoisin.
Irene, kyllä myrtti edelleen voi hyvin. Ajattelin muutenkin odotella, että pakkaset olisivat ohi, versot saattaisivat postitusvaiheessa paleltua!
Nätti kasvi tämä morsiusmyrttikin.
Mun tapauksessa olisi kylläkin morsiusmyrtti joka karkottaa sulhaset jos itse en siinä onnistu 😉 .
Saisiko tästäkin pistokasta?
Panin sähköpostiin sinulle viestin!
Hei!
Taisin myöhästyä asian suhteen, mutta olen jo mooonta vuotta etsinyt myrttiä itselleni pistokkaan muodossa. Ei taida olla sinulla enään jaettavaksi asti kasvamassa?
Laitan viestin.
Huomasin muuten että olin tällännyt sähköpostini kenttään väärin, nyt on oikein 🙂
Muistuta keväämmällä, Netta. Nyt olen jo ehtinyt leikata pienen myrttini, joten täytyy odotella uusien oksien kasvmista! Pane vaikka viestiä sähköpostiin myöhemmin, huhti-toukokuussa, niin en unohda.
Ainoa vain etten nyt ainakaan löytänyt sähköposti osoitettasi mistään… mutta enköhän tätä kautta myös saa yhteyden 🙂
Laitan sähköpostiisi
Hei. Sattuuko sinulla olemaan vielä tätä vanhaa myrttiä olemassa? Metsästän epätoivoisesti vanhan myrtin pistokasta ja ovat kyllä todella kivenkolossa ja kantojen alla 🙂 Huomasin että sinulla on ainakin ollut. Laitatko minulle sähköpostia, jos vanhojen kasvien keräilijälle olisi pistokasta tarjota. Kaunista kevättä 🙂
Valitettavasti minullakaan ei enää ole morsiusmyrttiä. Se ei ole helppohoitoinen, varsinkin talvi on hankala ja se olisi pidettävä viileässä. 30 vuotta sitä kasvatin, mutta viime syksynä luovutin kun vähensin muitakin kotihommia.
Voi harmi, kun en aiemmin huomannut kun olen jo kolme vuotta etsinyt 😦 Jaoitko koskaan myrttiäsi? Mietin jos olisi vielä toivoa löytää sinun myrttisi ”jälkeläisiä” 🙂
Kyllä niitä toisinaan lähetin, mutta yleensä kävi niin, että saajat pyysivät vuoden kuluttua uusia kun entiset olivat kuolleet. Se ei ole tosiaankaan helppo hoidokki!