Kanamaisa ajatuksia, osa 2. Kanala

Kun 90-luvun alussa suunnittelimme kanalaa omakotitalon ”huoltosiipeen”, oli otettava huomioon monta asiaa: Ruuan ja veden on pysyttävä puhtaana, samoin munintapesän. Ruokinnan ja munien keruun on oltava helppoa. Kanat nukkuvat orsilla, niiden alus on likaisin paikka kanalassa. Se on siis oltava helposti siivottava. Jos jalkoihin tarttuu paljon kakkaa, myös munat sotkeentuvat…

Topi-ystävä rakensi meille vesivanerista vinoseinäisen kaukalon, johon eri lokeroihin saatoimme ulkopuolelta lisätä jyviä ja rehua. Vanerista tehtyyn pesään (katolliseen laatikkoon) kanat menivät kaarevasta oviaukosta sisäpuolelta ja me voimme poistaa munat luukusta ulkopuolelta. Orsien alle pantiin vesivaneri ja sen päälle harva verkko, kakat vedettiin muovisella, lapsille tarkoitetulla lumentyöntimellä isoon peltiastiaan kompostoitavaksi kerran viikossa. Ohjekirjan mukaisesti teimme aina syksyllä, kanalan pesun jälkeen, lämpöpehkun: Lattialle, seinien alaosaan kaukaloksi nostetun muovimaton päälle, levitettiin yli puolen metrin kerros kutterinpurua, kuivaa heinää ja olkea.  Muovimatto oli siellä sen vuoksi, että arvelimme, ettei kanalan pito ikuisesti kestä. Paikka oli helppo myöhemmin siivota, kun revimme seiniin naulatun maton vain pois! Talvella heittelimme jyviä myös pehkuihin, näin lemmikeillä oli ajankulua ja terapeuttista toimintaa niiden kuopimisessa ja etsimisessä. Kesään mennessä tuo pehku oli pätkiintynyt ja palanut matalaksi, parinkymmenen sentin kerrokseksi, joka sitten kerättiin kompostiin. Ennen vanhaan, kylmissä navettatiloissa,  se oli myös tärkeä lämmönlähde ”palaessaan”. Nytkin tehdään lämpölavoja kurkuille samaan tapaan! Ihania hetkiä lemmikeille toi mukanaan tuhkalla ja hiekalla täytetty pahvilaatikko, joka toisinaan asetettiin kanalan nurkkaan. Kukko oli aina ensimmäinen kylvyn aloittaja…mikähän etuoikeus sekin oli?

Alakuvan kukko on Kustaa toinen, edeltäjää ei esikoinen, tai kukaan muukaan, olisi uskaltanut kädestä syöttää!

Valo on tärkeä osio. Talven tullen, pimeyden lisääntyessä, muninta heikkenee. Meillä oli huoneessa pieni työvalo, joka toimi ajastimella. Luin jostain, että jos tulee sähkökatko ja valo siis toimii eri aikaan, kanat saattavat saada jopa sulkasadon! Ne ovat niin tarkkoja kaikista tavoistaan.  Joko täysi epäjärjestys tai täysi järjestys. Joka tapauksessa talviaikaan tuli sulkasato ja vasta sen jälkeen muninta jatkui.

Ruoka muodostui pääasiassa oman pellon kauroista. Lisäksi kasvatimme lanttuja. Kerran löysin Hyötykasviyhdistykseltä myös vanhan ajan turnipsin siemeniä, ovat lantun tapaisia, mutta pehmeämpimaltoisia. ”Hattu” leikattiin pois ja juures tökättiin kiinni laudan päälle hakattuun tylppään naulaan. Seuraavana päivänä se oli jo kupiksi koverrettu – sisus syötiin nopsaan! Tietysti kanat söivät myös kaikkea jäännösruokaa: puuronloput sinne tai sämpylöihin, kuivuneet leivät liotuksen jälkeen kanalaan. Vanhentunut maito hapatettiin piimäksi ja sekin kelpasi. Ja tietysti kaikki salaatin jämät tai kakun murut. Joskus myös kiehautetut pikkukalat. Vanhentuneet riisit – erikoisherkkua! Omaan käyttöön otettujen munien kuoret kuivatettiin ja murusteltiin uusiokäyttöön. Märkinä niitä ei saa antaa – kanat voivat hoksata, millaisia herkkuja munivat ja popsivatkin ne jatkossa itse!

Miinuspuolelle listattakoon se, että koska kanat päästettiin vapaiksi päivittäin, pihaan ilmestyi liukumiinoja. Tässä kuvassa esikoinen taitaakin juuri tutkia lenkkarinsa pohjaa…

Mutta vielä olisi lisää kertomista. Totean vain satukirjan tyyliin: ”Mitä sitten tapahtui, siitä kerron seuraavalla kerralla!”

Advertisement
Kategoria(t): Kanala Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Kanamaisa ajatuksia, osa 2. Kanala

  1. Lissu sanoo:

    Nyt tiedän, mihin voin kerätä kaikki mahdolliset kuivat leivänpalaset. Tipu, tipu!

  2. Metsätonttu sanoo:

    Kylläpäs kerrot hyvää tietoa, pieni kirjanenhan tuost syntyisi!!!

    • Lissu, kiitos, kiitos…
      Metsätonttu: Silloin aikoinaan oli pakko pohtia kovasti kaikkea etukäteen, sillä kanala oli tosiaan talon yhteydessä, joskin tavallaan eri rakennuksessa (sama katto, välissä ulkotilaa). Aamukahvia joimme kesällä terassilla, josta oli pihatarhaan vain kolme metriä…Kanankakan haju olisi saattanut olla vähän liikaa siinä tilanteessa!

  3. Metsätonttu sanoo:

    Ai, meinaatkos, ettei se kakan haju ole oikein sopivaa kahvilaan. Voipi olla, vaikka minun kanalani tulisikin vähän kauemmaksi kuitenkin. Vanhaa hevostallia olen ajatellut, sen eteen olisi hyvä laittaa verkkoaitaus. Mutta tämä on ollut vielä sellaista mielenheittoa…

    • Metsätonttu, en ajatellut sitä, vaan että jos päästät ne vapaaksi, niin ruusupensaat saavat kyytiä! Mutta tarhassahan se onnistuu mainiosti. Kahvilavieraat vovat sitten käydä niitä ihastelemassa!

  4. raili liljeström sanoo:

    kananmunan kuorista voi kanat saada salmonellaa joten ne kuivatuksen jälkeen pitää uunissa ”kypsyttää” kertoi englannissa asuva tuttavani,jolla on kanojen lisäksi myös emuja,tosi kiva lukea huumorilla maustettuja juttuja,odotan innolla kun saan keväällä ensimmäiset kanani

    • Tuota en ole ennen kuullutkaan! Tosin, jos kanalassa ei entuudestaan ole salmonellaa, luulisi niiden voivan omia kuoriaan syödä ilman vaaraa. Iloisia kananhoitopäiviä sinullekin, minäkin odotan kovasti, että saisin hakea meille omani talvihoitopaikastaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s