Kesäkeittiö

Haaveilin heti Keuruulle palattuamme kesäkeittiöstä, mutta todeksi toive muuttui vasta vuonna 2000. Olin edellisenä syksynä nähnyt tuttavan kesämökillä Misan tulisijan, joka ratkaisi meidänkin ongelmamme. Emme nimittäin halunneet suuria perustustöitä tai savupiipun muuraamista mutta kuitenkin mahdollisuuden polttaa katon alla oikeita puita eikä vaan hiiliä grillissä. Tähän kaikkeen sopi Misan pihakeittiö. Malli on sittemmin aika tavalla muuttunut, mutta perusidea on sama nykyisinkin. Koska blogistani on usein etsitty tietoa kesäkeittiöstä, ajattelin kertoa tarkemmin, millaiseen ratkaisuun meillä päädyttiin.

Alapihalle rakennettiin (kiitos Topi-ystävän!) talon jäännöslaudoista kevyt, tilava katos. Kirpputorilta löysin pienen teräksisen tiskipöydän kannen ja kun sille tehtiin kaapisto, niin voitiin alkaa puhua kesäkeittiöstä. Varsinaiset tiskit hoidetaan kyllä sisällä, mutta hanallisesta vesiastiasta on mukava liruttaa likaisille käsille hiukan vettä… Misan grilliä varten harvalle puulattialle levitettiin alustaksi talon Nunna-uunin ylijäämälaattoja ja kattoon teetettiin savupiipulle suojuspellit hormiaukkoon. Kannellinen istuinpenkki puulaatikoksi ja pöytäryhmä toiseen päätyyn – siinäpä tärkeimmät. Kaasupullo on piilossa tiskipöydän alla, pienellä keittimellä voi hyvin keitellä perunat (tai ilmavasti korvasienet, kuten kerran keväällä tein).

Tuo Misan malli  on mainio: Kun vahva teräskansi on paikoillaan, uunissa voi polttaa puita. Silloin kannella on mukava paistaa vaikkapa muurinpohjalettuja. Myös pannukahvia olemme keitelleet vanhempieni ensimmäisellä, pienellä emalipannulla (vuodelta 1947) ihan vain nostalgian vuoksi. Misa on ihan kuin pieni puuhella, mutta kun hiillos on sopivaa, kansi nostetaan pois ja tilalle asetetaan ritilä: grillaus voi alkaa. Joskus olemme tehneet vain  tulen uuniin ja istuneet syksyn hämärää aistimassa. Kerran juhlimme siellä kolmatta adventtia…Hella säteilee silloin ihanasti lämpöä tyynessä, kylmässä illassa. Kansi täytyy kuitenkin muistaa aina rasvata käytön jälkeen, ellei halua putsata sitä ruosteesta…

Pöydän ympärille mahtuu hyvin ainakin kahdeksan tuolia. Viime syksyn alennusmyynnistä hankimme kaasugrillin, joten kukin (nuoret) voi valmistaa ruokaa haluamallaan tavalla. Kuitenkin, koska rakennuksessa ei ole seiniä tai laseja  – keittiön puolen aukot on naamioitu ikkunoiksi ritilöillä – ,  viileällä ja tuulisella säällä siellä käy melkoinen viima! Silloin aina  (heh heh…) päätämme hankkia jonkun irrotettavan plexilasin keittiöpäädyn  (pohjoisen) ikkuna-aukkoon. (Kiinteä lasi ei käy, koska koko rakennus on vain harkkojen päällä ja voi liikkua roudan mukaan). Toisaalta taas vilpoisa, varjoisa katos on helteellä ainoa paikka, missä jaksaa ulkona istuskella. Silloin laseista olisi vain haittaa. Eli toimitaan toistaiseksi sään mukaan – ennen seuraavaa älynväläystä!

Advertisement