Olen aiemminkin kirjoitellut rakkaasta, varjossa viihtyvästä tuonenkielosta. Viime kesänä kasvini olivat ensimmäisellä ”ulkomaan matkallaan” kesäkeittiössä ja pienempi, tyttäreltä hoitoon pelastettu, innostui jo silloin hurjaan kasvuun. Nyt marraskuussa sitten oma vanhuksenikin työnsi yllättäen seitsemän uutta, komeaa lehteä kerralla. Oli vara jopa karsia joitakin vanhoja pois!
Tuonenkielo on todella hidaskasvuinen, viihtyy pienessä ruukussa ja vain huoneen hämärimmissä osissa. Juuri tämä valovaatimus tekee kasvista minulle rakkaan: Selektiivilasien vuoksi miltei mikään muu ei enää viihdykään!
Nyt pyhien alla vein lemmikkini joulusuihkuun pesuhuoneeseen. Huuhdoin lehdet rivakalla paineella ja jätin kuivumaan seuraavaan päivään. Sitten make up: Kukkakaupan lehtikiille! Hoidon jälkeen takaisin pianon nurkkaan, olohuoneen pimeimpään sopukkaan, kevättä ja ”kesämatkaa” odottamaan. Se näyttää olevan sille kaikkein parasta hoitoa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Todella upea! Muistaakseni minullakin kerran oli, mutta ei viihtynyt.
Metsätonttu, ulkoilu teki tosiaan hyvää tälle kasville. Minullakin oli ennen tosi suuria yksilöitä, niitä piti jakaakin. Ne eivät kuitenkaan menestyneet, kun muutimme Keuruulle – oli liian aurinkoista. Sittemmin vaihdoimme nuo lasit ja nyt taas ei muut menestykään…