Jätkänkynttilä

Mies on innostunut jätkänkynttilöistä. Siis todella innostunut. Suorastaan erikoistunut niiden sahaamiseen. Koska talon puulämmityksen vuoksi puita käsitellään ja käytetään paljon, hän valitsee jo alkuvaiheessa sopivia, tervaksisia pätkiä tähän tarkoitukseen. Puun on oltava mielellään keloontunut ja pihkainen, mutta toki kaikki puu niihin sopii. Pätkiä on mukava olla eri korkuisia ja eri vahvuisia, jos vaikka haluaa polttaa niitä ryhmänä lähekkäin. Mitä vankempi runko, sen korkeampi se voi olla. Meillä on ollut yleensä 60-100 senttiä korkeita.

Tavallisesti  moottorisahalla vedetään kaksi pitkää, ristikkäistä viiltoa ylhäältä, kohti alapäätä, jonne jätetään reilun kymmenen sentin  osa sahaamatta. Tämä on se yleinen tapa, mutta poltettaessa on se vaara, että lopussa kaikki neljä suikaletta repsahtavat puoliksi hiipuneina eri suuntiin, koska pohjan sahaamaton kohta on jo palanut. Tähän ongelmaan miehellä onkin oma ideansa,  se onkin SE JUTTU.  Hän sahaa ensin ylhäältä parikymmentä senttiä ristiin normaalisti, sitten työntää sivuista, eri puolilta, moottorisahan läpi puun ja vetelee jälleen muutaman kymmenen sentin rakoja. Näin ilmaa tulee eri suunnilta ja palaminen on tasaisempaa. Pölli pysyy ehjänä koko ajan ja usein käykin niin, että jäljelle ei jää juuri mitään, ellei koko pätkä sitten kaadu epätasaisen maan vuoksi. Tämän eliminoimiseksi panemme jo syksyllä betonilaatan sopivaan kohtaan pihaa ja merkitsemme sen kepillä, että löydämme lumen alta. Sytyttäessä sahausrakoihin tungetaan tuohenkäppyröitä. Mitään muuta ei tarvita, jos puu on kuivaa. Meillä näitä pöllejä on sahattu (ja poltettukin) kymmeniä ja taas kymmeniä, myös myyjäislähjoituksiksi niitä on tehty. Rutiini on toisin sanoen melkoinen, joten (miehen luvalla) uskallan suositella!

Jätkänkynttilän palamisen katseleminen on rauhoittavaa. Istummekin usein kaksistaan sisällä hämärässä vain ihaillen tätä liekkien loimua ja tanssia. Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että vieraille pystytetty tervetulokynttilä jää pihamaalla iloisen puheensorinan keskellä helposti ilman ansaitsemaansa seurantaa!

Kategoria(t): Koti Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Jätkänkynttilä

  1. Metsätonttu sanoo:

    Tykkään myös…
    Metsäretkillä muinoin ukkoni etsi aina sellaisen tervaskannon, josta pienellä kirveellä nyhti palasia, tai teki nuotion sen ympärille. Voi sitä hyvää tuoksua!!! Tuntui että kahvikin maistui tervalta vähäsen.

    • Nettimartta, kiitos, välitän kommenttisi hänelle!
      Metsätonttu, ihania retkimuistoja sinulla. Varmaan haikeitakin. Minulle ainoat muistot vastaavasta ovat aivan lapsuudesta: Vein joskus isälleni evästä talvella metsätöihin ja silloin saattoi olla tuli jossakin lumen keskellä. Kaunis muisto sekin: Keväinen taivas, hevosen ja pihkan tuoksu, sulava lumi nuotion ympärillä.

  2. Nettimartta sanoo:

    Sun miehes on kyllä hoksu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s