Ulkona paukkuu ja rytisee, ei tosin meillä. Silti taajaman meno kuuluu tyynessä, tähtikirkkaassa pakkassäässä hyvin ja olohuoneen ikkunoista, avaran peltomaiseman takaa, voimme ihailla Jupiterin lisäksi toisten järjestämää ilotulitusta aitiopaikalta. Aamuhämärissä kävimme jälleen hautausmaalla, sielläkin on nyt taas valoa. Ensimmäisen kerran pitkästä, pitkästä aikaa olemme miehen kanssa kaksistaan vuodenvaihdetta viettämässä.
Vuoden viimeinen saunailta löylyteltiin ihanien pakastevihtojen kera. Tervehdys kesästä, voi sitä tuoksua! Onneksi tein kesäkuussa niitä mökkireissulla muutaman. Jouluaattona otettiin jo käyttöön, mutta näkyvät kestävän useammankin saunomisen. Olikohan ylä- vai alakuu…
Seuraavaksi sitten suosikki-iltapalaa: kanasalaattia halloumilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä sekä Lissun mahtavalla oliiviöljyllä höystettynä.
Tinojen valamista, totta kai, ja loppuvuosi sohvalla löhöten ja keskustan ilotulitusta sekä miehen sahaamaa jätkänkynttilää ihaillen. Sen liekki muuttuu koko ajan, se on maaginen katseenvangitsija ja terapeuttinen rauhoittaja.
Susan Boyle laulaa taustalla joululevyllään: ”Make me a channel of your peace/ where there´s despair in life/ Let me bring hope/ where there is darkness, only light/ and where there´s sadness, ever joy.” Kunpa osaisin tomia niin! Siinä toinen toiveeni tulevalle vuodelle. Kaikkien läheisten, ystävien ja oman terveyden lisäksi. Pyysinkö liikaa?
Rauhallista, onnellista tulevaa vuotta, lukijani! Kiitos, kun olette kulkeneet mukanani näitä polkuja.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hyvää uutta vuotta sinne tunnelmaasi! Minulla hyvin arkista, tupani vain siivosin, en ole muuta kuin TV:tä katsonut ja kuunnellut naapurieni pauketta. Joskus näinkin.
Huomaan, että olet aloittanut helmikuussa blogin, minä tammikuussa. Tämä on ollut hauskaa!
Kiitos sinullekin!
Hyvää jatkoa! Metsätonttu
Metsätonttu, minäkin lueskelin vanhoja postauksiasi toissapäivänä. En arvannutkaan, että surusi on vielä niin tuore. Ensimmäinen joulu yksin ja remontin keskellä…Paljon voimia sinulle!
Oikein hyvää uutta vuotta sinne laitamille täältä paukuttelun keskustasta. Olipa se jytkettä! Kaunista, mutta oliko se kaunista turhuutta? Kiitos antoisasta blogistasi.
Lissu, kiitos itsellesi! On niin mukava sinunkin tarinoitasi lukea. Pauke oli tosiaan hurjaa – ihan jatkuvaa. Ihan kuin se vain lisääntyisi vuosi vuodelta – vai muistiko tässä heikkenee?
Hyvää uutta vuotta teillekin! Teille taisi näkyä myös meidän perukan ilotulitukset, jotka pamautettiin kioskin tienoilla ja jopa täällä meidän perällä, tosin emme me, vaan lähitalojen väki. Moneen vuoteen ei ole näin paljon näkynyt ilotulituksia meille! Lomaa on vielä muutama päivä, joten olisi sopivasti kaappiensiivousaikaa, se puuha kun jäi tekemättä ennen joulua. 🙂
Maija, kyllä näkyivät. Ja olen ihan samaa mieltä, että paljon enemmän oli raketteja kuin ennen! Hyvää uutta vuotta ja kaappiensiivous-energiaa sinulle!