Viikonloppuna oli aihetta juhlaan: Mikael oli täyttänyt vuoden, Aira-mummulla oli nimipäivä ja esikoisellakin syntymmäpäivä. Tässä kuvia iloisesta ”sukujuhlasta”:
Aamulla kummisedän sylissä oli jännää avata paketteja…
Ooo, eläimiä!
Näistä minä tykkään!
Päivällä käytiin Joulumaassa. Ihana takka loi lämpöä vanhassa tuvassa ja arpaonneakin oli. Joulupukki oli livistänyt jonnekin, emmekä löytäneet häntä etsinnöistä huolimatta! Harmi. Se tuttavuus jäi kokematta.
Synttärijuhlan kakun päällä oli sama tonttu, joka kummi-enollakin aina oli. Yhteinen juhla! Kynttilän taisi puhaltaa äiti, sillä Mikaelia kiinnosti enemmän kermavaahto: ensin käsin, sitten paljain varpain (huomaa kermakökkö tarjottimen reunalla…) Äidille tuli hiki, mutta meitä muita nauratti niin…
Mikael sai myös kakkua. Nam!
Naapurin Matin kanssa oli mukava leikkiä! Vauhti kiihtyi illan edetessä.
Seuraavana päivänä oli aikaa askarrella: hevoskalvoja oli jännää asetella laitumelle.
Mitä kummaa kummi-eno keksikään? No, tulipa todistetuksi, että mies voi olla vielä pieni mutta silti täyttää suuret saappaat.
Ainakin kaikkien sydämet Mikael on täyttänyt. Synttärikakun kermavaahtoa on vielä hiukan suupielessä…mitähän suuria asioita tälläkin hetkellä pienessä mielessä liikkui?Onnea ja siunausta elämääsi, rakas pikkuinen!
