Lidlin mainoksessa oli viikko sitten kivan näköinen ja edullinen valoporo. En yleensä ole ollenkaan innostunut näistä ”jonkun” näköisistä koristeista, pelkät valot oksilla (tai jossain muualla roikkumassa) ovat mielestäni ne ainoat oikeat. Vaan kuinkas kävi? Heti tuli mieleen ajatus, että varmaan Mikael tykkäisi, siitähän voisi tulla vaikka eräänlainen joulumuisto mummolasta. Siihen malliin, että ”onkohan mummolassa jo poro pihalla”. Keuruu on sen verran pieni, että ei tänne Lidliin montaa erikoistavaraa lähetetä. Heti yhdeksältä on mentävä kauppaan, jos aikoo itselleen haluamansa saada. Me kuitenkin myöhästyimme, tai sitten poroja ei ollut tullut ollenkaan. Oli kyllä muita figuureja, mutta ei poroa! Harmi.
Samana päivänä oli silmälääkärireissu Jyväskylään. Tulomatkalla poikkesimme City-marketissa tajous-siikaostoksilla ja koska Lidl on ihan vieressä, päätimme varulta kurkata heidänkin porotilanteensa. Siellä! Jee! Ja toden totta, Mikael kiipesi hämärissä sohvalle ikkunan luo ja osoitteli kesäkeittiölle: Siellä se poro nököttää ja valaisee herttaisesti. (Läheltä katsottuna ja päiväaikaan se on kamala luuranko, mutta sehän onkin kaukana alapihalla).
Näin tätä mummua lapsettaa, mutta kai ”vanhakin nyt nuortuu”, jouluna ainakin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hehheh! Ymmärrän nyt tätä mummoutta aivan eri tavalla, kun on itsekin. Ennen minua nauratti se hössötys. Nyt se on sisäistettyä. Sinulla on sähkö tuonne alas?
Metsätonttu, vedämme lisäjohdoilla sinne aina talveksi sähkön talon ulkoseinän pistorasiasta.