Vihdoin näyttää siltä, että olemme siirtymässä talviaikaan myös luonnossa eikä pelkästään ajassa. Tänään pieni lahtemme oli raidoitetuna hennoilla riitejuovilla, jotka kuitenkin häipyivät päivän edetessä. Jokohan puoliso saisi verkkoonsa sen joulusiian, jota hän on uskollisesti pyydystänyt kolme viimeistä viikkoa? Siika kuulemma kutee vasta, kun vesi on neljä-asteista. Ei ole vieläkään! Jokunen hauki ja muutama iso ahven on katiskaan erehtynyt, muuten on hiljaiseloa. Ei ole tarvittu kalojen laskentaan uutta naksutintani, josta edellisessä postauksessa kirjoitin 🙂
Yrttimaalta keräsin kuivumaan viimeiset salviat, timjamit ja rosmariinit. Ne olivat vielä aivan hyviä, vaikka alla olevissa kuvissa lehdillä onkin jo kuuraa. Sitruunamelissa oli paleltunut…
Jospa ne maustaisivat myöhemmin hirvenlihaa, jonka ostin K-marketista. Meillähän ei hirvestetä, kuten aiemmin kerroin, joten ainoa keino tähän herkkuun on kaupan lihatiski. Harvinaista se sielläkin on, mutta riistaviikolla sattui olemaan.
Nyt on aikaa sisätöille, mutta nautitaan vielä syksyn maisemasta, ennen kuin se peittyy valkoiseen!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 