Tänään oli Mikaelin isällä ensimmäinen isänpäivä. Juhlistimme sitä menemällä koko joukolla lounaalle ravintola Myllytuuleen, vanhan pappilan navettaan, jyhkeiden kiviseinien sisälle. Ja olihan meillä siihen toinenkin syy: Reetta-tyttären taidenäyttelyn avajaispäivä oli siellä juuri tänään. Eilen nuoret ripustivat tauluja seinille ja me vanhukset käytimme sillä välin Mikaelin vauvauinnilla – oikein hyvä järjestely mielestäni!
Ruoka oli tosi hyvää ja oli mukavaa ”salakuunnella” toisten kommentteja tauluista – pelkkää positiivista tuntui olevan. Käykääpä itse katsomassa, jos lähitienoolla asutte. Nuoren taiteilijan taulujen hinnatkaan eivät päätä huimaa. Mikael nautti kaikuvista seinistä ja hihkui antaumuksella, kivilattia houkutteli konttailemaan ja kävelemään. Olimme onneksi lasiovien takana omassa rauhassa, joten emme häirinneet muita ruokailijoita. Haikeana ajattelen jälleen isääni. Voi miten hän olisi ollut ylpeä tänään tyttärentyttärestään ja miten onnellinen olisikaan ollut katsellessaan Mikaelin touhuja……Jospa hän tuntee häivähdyksen iloisesta päivästämme hautakynttilän lämmössä.
Hyvää isänpäivää kaikille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ehdinpà siis ihailemaan minàkin!
Lissu, tervetuloa!