Nyt on tämän syksyn viinintekoprojekti ohi. Aikaisemmat osat, 1, 2, 3, ja 4 löydät numeroista, viides ja viimeinen bloggaus aroniaviinistä tulee tässä:
Viime viikolla pullotimme valmiin tuotteen. Ei ollut maussa moittimista! Hyvin se myöskin kirkastui. Viinin ominaispaino oli käymisen jälkeen hiukan alle tuhat, joten se kävi kovin kuivaksi. Sen vuoksi jälkimakeutimme sitä sekoittamalla puoleen viinilitraan pari desiä sokeria ja kaatamalla seoksen sitten muun viinin joukkoon. Seurasimme mittarin lukemia sekä makutestejä ja uusimme makeutuksen pariinkin kertaan – lopputuloksena puolikuiva, mieto punaviini.
Mutta kerronpa nyt viimeiset vaiheet pullotuksessa: Aikoinaan, liki 20 vuotta sitten, hankimme muutamia apuvälineitä tähän hommaan – ilmankin kyllä pärjää. Ensinnäkin laskimme puhtaat pullot täyteen vettä vuorokaudeksi odottelemaan. Seuraavana päivänä desinfioimme ne purskuttamalla mukavassa laitteessa, jossa oli desinfiointiliuosta. Voimakas suihku lensi ihan pohjaan saakka, alakuvassa on tämä homma meneillään.
Sitten oli vuorossa pullojen huuhtelu. Siihenkin meillä on helpottava apuväline: Hanan päähän vaihdettiin laite, josta lensi todella voimakas suihku pullon sisään, kun sillä paineli pientä vipua. Tulee takuulla puhdasta. Tällä vempeleellä voi pestä muitakin pulloja kätevästi.
Lopuksi lapposimme pesuhuoneen lattialla pullot täyteen viiniä ja painelimme korkituslaitteella korkit paikoilleen. Keuruulta emme saaneet kapsyyleja pullonsuihin, joten se homma piti nyt unohtaa. Voihan sen myöhemminkin vielä tehdä, kunhan ensin käymme Jyväskylässä niitä ostamassa. Kapsyylit olisivat viimeistelleet korkit ja muutenkin ne suojaisivat lisää. Niiden kiinnitys on hauskaa: Väljä huppu pullon suulle, se nopsaan nurin päin kiehuvaan veteen hetkeksi. Salamannopeasti huppu kutistuu tiukasti paikoilleen – veden on vaan kiehuttava kunnolla. Aluksi pelkäsin, että pullot halkeavat, mutta niin ei vaan käy. Pullojen kylkiin voisi tietenkin vielä liimata hienot etiketit, mutta se on viimevuosina tuntunut turhalta omassa käytössä – vieraille vietyihin tuliaispulloihin olemme niitä kyllä hankkineet. Tällaisilla korkeilla suljetut pullot pitäisi säilyttää vaaka-asennossa, meillä onkin teline viileässä varastossa sitä varten.
Nyt puuttuukin enää viimeinen kuva, se muutaman viikon työn jälkeen saatu ja ansaittu palkonto: lasi omaa aroniaviiniä. Maistui erinomaiselta omissa, 50-vuotislahjaksi saaduissa nimikkolaseissa. Malja syksylle!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Nam! Kauniilta näyttää. Nuo pesuvälineet olivat minulle aivan uusia. Ammeessa olen liottanut pulloja ja sitten kamalaa pesemistä ja huuhtomista. Pitkä ilta mennyt. Mutta kiitos vinkistä! En tiennyt että tuollaisiakin on. Ehka keväällä viinitän loput pakastemarjat, jos niitä jää. Pitää vain alkaa keräämään pulloja….eli ’ryyppäämään’.
Mutta mukavaa kypsymistä aroniaviinille!
Keuruullakin oli muinoin pieni kauppa, jossa oli näitä erikoistarvikkeita. Mallitkin varmaan ovat noilta ajoilta muuttuneet…Täytyisi katsella jostakin viinitarvike-nettikaupasta. Melkko saattaisi olla sellainen ja sieltähän tosiaankin voisin tilata niitä kapsyyleitakin, ellen muualta saa. Ja tuosta kypsyttelystä: siinäpä se! Ettei vaan tulisi juotua ennemmin…Silloin kauan sitten tein kolmekin satsia peräkkäin, niin oli aikaa kypsytellä. Vaan kun mokomat jäivät juomatta – liika on aina liikaa! Eikä näistä omatekoisista kuitenkaan tule mitään vuosikertaviiniä.
Juu, kyllä se yksi satsi on minullekin riittänyt…:)
Olettepas keksineet hyvät apuvälineet pullojen pesuun, se onkin yleensä tylsin ja työläin homma.
Kelpaa noin upean värisellä viinillä skoolatakin syksyn kunniaksi.
Mk, katselin juuri Melkon sivuilta, että pullopesuria on myynnissä vieläkin, mutta desinfioimislaitetta ei näkynyt enää. Kuten sanottu, antiikkitavaraa meillä…