Iltasella teki taas mieli lähteä metsään – ämpärin kanssa tietenkin. Siellä kulkeminen on niin nautinnollista ja rauhoittavaa, nytkin tuuli natisutti nojallaan olevaa keloa niin, että luulin aluksi metsurin olevan siellä raivaamassa. Karhun voimakkaat kynnet olivat repineet suuren männyn kaarnaa rullalle molemmin puolin, mutta pelkoa en osaisi tuntea. Metsä, ystäväni.
Kotiin tullessani, lähes pimeällä, oli taas perattavana ämpärillinen suppilovahveroita, yhdestoista sellainen. Nyt hurisee kuivuri ja metsän tuoksu tuntuu talossa. Harmi, kun kuivurini on halpismallia, siinä ei ole termostaattia. On oltava tarkkana, ettei käräytä pieniä sieniä! Teenkin yleensä niin, että kuivaan alun kuivurissa ja lopun sitten huoneenlämmössä.
Puoliso pesi kasvihuoneen putipuhtaaksi kevättä varten. Levitimme viiniköynnöksen juurelle reippaasti olkea pakkassjuojaksi. Kunhan lehdet ovat pudonneet ja maa jäässä, peitän koko köynnöksen pakkaspeitteellä, kuten tässä alapuolen ”harjoituskuvassa”. Nyt se siis on vielä vapaana, odotellen kunnon hallaöitä. Hoitoleikkaukset on jo tehty, kuten teille kerroinkin .
Viimetalvena unohdin juuriston olkikatteen kokonaan pois. Liekö se syynä, mutta maa jäätyi niin pahasti, että luulin jo koko köynnöksen kuolleen. Vasta juhannuksen alla se alkoi näyttää elonmerkkejä, loppujen lopuksi kasvu oli ihan hyvää. Kukintaa ei vain kuulunut, mitä nyt yksi pieni kukkaterttu, joka sekään ei siis ehtinyt kypsyä. Mutta tällaista tämä aina toisinaan on, ylä- ja alamäkeä. Kaikki otetaan vastaan ja virheistä opitaan!
Puoliso teki myös raskaat, pakolliset syyshommat: Kuskasi kottikärryillä kasvimaalle valmiin, kolme kesää muhineen mustan kompostimullan. Sitä ei riitä koko alalle, mutta vaihdellaan sitten vuosittain puolia. Tämän kesän muhinut toinen komposti, se, jossa oli kurpitsa, on vuorostaan lapioitu tähän nyt tyhjennettyyn laatikkoon, josta se siis ensi syksynä, odotettuaan vielä vuoden, pääsee takaisin kasvimaalle. Tänä kesänä kerätty korkea, tuoreita kasveja pullisteleva komposti jää paikoilleen talveksi. Joulukuussa se on painunut ja palanut jo montakymmentä senttiä matalammaksi. Keväällä se sitten siirretään nyt tyhjilleen jääneeseen laatikkoon, pikkuhiljaa, sillä aina se kuitenkin jäätyy ja sulamista joudutaan odottelemaan. Kasvimaa on nyt myös käännetty, ikivanhaan jyrsimeen, ”myyrään”, vaihdetulla pienellä auralla. Talvivalkosipulit ja maa-artisokat odottavat mullassa kevättä. Talvi saa näiden töiden osalta tulla!
Monenlaista pientä hommaa on siis tehty, mutta puuhastelu ulkoilmassa pitää mielen virkeänä ja kuntokin siinä säilyy, ellei peräti kohene! Yllättävän ketterästi meikäläinenkin vielä sammaleista vuorenrinnettä kipusi!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Minäkin kävin metsässä. En löytänyt kuin pari kolme pientä suppilovahveroa. Täällä siis tulee pian talvi. Luonnon rytmi erilainen kuin siellä etelässä. Mutta samoiten, nautin aina metsästä. Täällä päinkin karhuja liikkeellä, sutta ja ilvestäkin, mutta ei ihan nyt juuri meidän nurkilla. Sinulla suurimittaiset puutarhatyöt kasvimaan ja kasvihuoneen kanssa. Kun ei ole ollut ’apumiestä’ moneen vuoteen, olenkin ne jättänyt. Jos ruusujen kanssa pääsis vähän helpommalla. Olen myös odottanut kuivempaa säätä, että pääsis hakemaan sammalta pikkuruusujen juurille. Kuorijätettä laitoin isoille ruusuille ja muuallekin, mutta täytynee harata se pois ennen kesän tuloa. Niistä voi tulla homevaurioita jos on liian tuoretaa, luin jostakin.
Meinaatko ehtiä syödä kaikki ämpärilliset vahveroita?!
Metsätonttu, sitä ihmettelenkin, että teillä ruusut menestyvät. Riippuu tietenkin lajista, mutta meillä on ollut vaikeuksia niiden kanssa. Tertturuusu näkyy pärjäilevän kiitettävästi ja tietenkin pensaat – juhannusruusu ja vastaavat.
Monesti mietin, että jos yksin tätä kaikkea joutuisin hoitamaan, niin enpä jaksaisi. Ennen jaksoin, silloin miestä ei paljoa kotona näkynyt, mutta kun minäkin opettajana olin, niin kesät oli vapaita. Nyt kaikkeen menee aikaa enemmän – vanhuus ei tule yksin! Eläkkeellä olo on mukavaa, kunhan terveyttä riittäisi. Itselläni suurimmat ongelmat näön kanssa! Olisi suuri suru, jos tuon aistin menettäisin, puolet siitä on enää jäljellä…
Kyllähän näköä tarvitaan! Onneksi tekniikka koko ajan löytää lisää parannusmenetelmiä. Joten toivon että jokin niistä auttaa näköäsi. Minulla selkä tahtoo vaivata väliin, jumittua.
Siksi aikoinaan jätin jopa väliin koko puutarhan. Mutta ei ilman sitä voi elää…varmaan ymmärrät.
Samoja ruusujahan minullakin. Tosin ryöstin jälleen sieltä täältä pikkuisen metsästä ssammalta. Se auttoi viime talven yli. Saas nähdä. Juhannusmorsian on sekasin säästä kun on nuppuja työntänyt esiin.
Meillä on naapurissa kolme lammasta lemmikkeinä, niille hommaavat heinää ja olkea kuivikkeeksi. Sieltä saa pienen määrän tarvittaessa. Nyt mies kyllä haki viinikköynnöksen oljet vanhan riihen uumenista, taitaa olla 50 vuotta vanhaa…Ennen kun meidän pelloilla viljeltiin viljaa (nyt on heinää lehmille) poika joskus ajeli olkisilppua ruohonleikkurilla. Sitä kerättiin katteeksi mansikkamaalle. Nyt sielläkin on muovit.
Itse pärjäilen selän kanssa siten, että käyn ”ennakkoon” kolme-neljä kertaa vuodessa fysikaalisessa, tuttu mies panee nikamat kuntoon ennen noidannuolta, joka ennen oli vakiovieraana!