Kurpitsaa niin ja näin

Oli mennyt yli kymmenen vuotta siitä, kun viimeksi kasvatin talvikurpitsaa. Jotenkin keväällä innostuin jälleen ja kompostin päällä rehotti valtaisan lehdistön seassa pari vihreää ”palloa”. Kerokaapa, ystävät, menikö jotakin pieleen, kun ne kasvoivat vain noin pään kokoisiksi? Odottelin ja odottelin, mutta sen odottelun aikana taisivat puutua…Joka tapauksessa, kun syyskuussa otin kurpitsani pois, ne olivat tosi kovia. Ensimmäisen kanssa temppuilin puukkojen ja jopa sahan kera, pehmeää maltoa oli kuitenkin aika vähän. Tästä kurpitsasta keitin puolukka-kurpitsahilloa Ritva-ystävän ohjeen mukaan.Hyvää tuli, mutta mitä tekisin toiselle ”jästipäälle”, tympäisi jo etukäteen…

Päätin nihrata siltä hatun pois, saisikohan lopusta lyhdyn? Kaivoin lusikalla osan kurpitsalihasta (ulkokerros oli taas ihan kivikovaa) kattilaan ja pilkoin lisäksi kesäkurpitsaa niin paljon, että tuli yhteensä vajaan kilon verran. Sitten raastoin sekaan kahden pestyn appelsiinin kuoret ja puristin mehut. Keittelin, kunnes pehmenivät ja hurautin sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisäsin 400 g hillosokeria ja keittelin edelleen kymmenen minuuttia. Hyvää! Ihan kuin appelsiinimarmeladia! Puoliso tykkää panna paahtoleivän päälle…

Teinkö sitten sen lyhdyn? En todellakaan. Olisi pitänyt olla sähkökäyttöisiä työkaluja kuoren reikiinnyttämiseksi! Mutta jotakin käyttöä kurpitsalle kuitenkin keksin: Täytin sen hiekalla ja lisäsin  kukkapenkeistä syyssiivouksen yhteydessä keräämiäni kuivia talventörröttäjiä…

Ekologista! Kun asetelmani menee terassilla huonoon kuntoon, heitän sen maljakkoineen päivineen kompostiin. Voi silti olla, että ensi kesänä kasvussa on taas vain pelkkää kesäkurpitsaa…ehkä…tai no, ainakin lajiketta vaihdan!