Nimikoinnista

Järjestelin hiukan kaappeja ja vastaan tuli muutama vanha pyyheliina, jotka sinne perälle oli pantu talteen. Ovat aarteita, mummojen kutomia ja nimikoimia pellavaisia pyyheliinoja. Siinä tuli mieleen ajatus, että vieläköhän missään päin kapioita kirjaillaan kauniilla kirjaimilla? Eilen kaupassa silmiini osui merkkaustussi: lasten tarha- ja kerhovaatteet tarvitsevat myös nimikirjaimia. Mutta ihan vanhanaikaisesti, ommellen, pyyheliinoihin tai lakanoihin?

Tässä kuvassa on kauniin koristeelliset kirjaimet, AA, äitini nimestä. Varmaankin hän on itse ne siihen kirjaillut ja kangaskin on omatekoista, omista pellavista.

Nämä pyyhkeet ovat eri aikakausilta: SA on vanhin, oman Senja-mummoni. Karkeaa pellavaa, arkikäyttöön, nopsaan kirjottu. TL on Taimi-anopin käsialaa, hienosti kudottua kangasta. Tuntuu siltä, että tätä pyyhettä ei ole lainkaan käytetty tai sitten se on mankeloitu niin upeasti. Pysyy miltei pystyssä! Keskellä on punainen RA, oma äitini on kutonut ja kirjaillut ne minulle ollessani vielä lapsi. Näitä pyhkeitä käytän usein, sillä ne ovat nykyisin leivinliinoinani.  Viimeisenä oleva sininen pyyhe on 60-luvulta. Olin silloin Jyväskylässä talouskoulussa ja totta kai käsityötunnilla piti tehdä omia kapioita! Kirjaimet piti suunnitella itse ja onhan siinä tosiaan RA  – mielstäni se silloin oli oikein moderni versio… Tuolta ajalta kaapissa, ja käytössäkin, on vieläkin puoli tusinaa näitä, puoli tusinaa rohdinpellavaa, puoli tusinaa punaruutuisia…Lopulta teimme myös sinisiä, flanellisia pölyrättejä. Muistan elävästi, kuinka eräs kurssitoverini katsoi minua aivan ällistyneenä ja toisti kysymykseni: Tehdäänkö näitäkin puoli tusinaa? Että ihan oikeastiko minä haluan puoli tusinaa sinisiä, flanellisia pölyrättejä? Ja nekin tietysti nimikoidaan, vai? No, ei minulla ole enää edes sitä yhtä sinistä. Wiledat ja vastaavat hoitavat ne hommat käden käänteessä. Nämäkin vanhat aarteet saavat levätä edelleen piilossaan. Tytär periköön talouskouluajan pyyhkeeni, minkä täten julkisesti ilmoitan. Ei ole nimittäin tullut tehdyksi yhtään nimikoitua pyyhettä sen ajan jälkeen, edes tyttärelle…

Advertisements
Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Nimikoinnista

  1. Mk sanoo:

    Ennen nettiaikaa ehdittiin tosiaan vaikka mitä.
    Mukava aikamatka – minullakin on, isoäidin aikaisista lähtien, eri vuosikymmenillä merkattuja pyyhkeitä ja tyynyliinoja.
    Muistatko miten ennen ehdittiin laitella hyllypapereitakin?
    Ja tokihan nekin vaihdettiin jouluksi puhtaisiin.

    • Mk, tosiaankin, ne hyllypaperit! Mutta tuo nimikointi, olikohan se sitäkin, että tunnistettiin omat liinavaatteet? Ja osin ne kai menivät perintönäkin äidiltä tyttärelle. Kaikki käytettiin tarkoin, Senja-mummullakin oli vahvoja, itse kudottuja lakanoita, jotka hän oli koonnut useammasta, jo hajonneesta. Ne olivat kuulemma ihan parhaita nukkua, vaikka saumoja olikin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s