Viikko sitten kirjoittelin aroniaviinimme alkuvalmisteluista, osan 1. Viini on nyt käynyt siis reilun viikon. Eilen poistimme marjapussin: toinen riiputti sitä ilmassa, toinen puristeli mehut mahdollisimman tarkkaan alla olevaan käymisastiaan. Ohjeen mukaisesti saaviin lisättiin haaleaa vettä, kunnes sitä oli yhteensä 25 litraa. Marjamössö vietiin kompostiin (aina tätä tehdessäni tulee Eemeli-kirjan possuressu ja Eemelin humala mieleen…)
Odottelu jatkuu, käyminen on vielä kesken. Menee ehkä viikko, kunnes jotain taas tapahtuu. Ominaispainon olisi voinut mitata jo aiemmin, mutta me olemme mittarilla tarkistaneet aina pelkästään viinin käymisen loppumisen. Eli tällainen mittari on sitten tarpeen:
Viininteon kolmas jatko-osa siis ehkä noin viikon kuluttua!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Uskon että tulee hyvää! Aronialla on aivan oma makunsa.
Metsätonttu, toivotaan, toivotaan! On ainakin ennen onnistunut, joskin kirkastumisen kanssa oli kerran hankaluuksia. Hurruutin silloin marjat sauvasekoittimella, menivät kai liian mössöksi.
Aikoinaan kun tein viinamista ja mustikoista kotiviiniä, ehdoton lisä oli mesimarjat. Kun viime vuosina en ole enää niitä löytänyt, on viinintekokin latistunut. Mesimarja antoi sellaisen ihmeen pikantin maun, eikä niitä tarvinnut kuin puoli litraa.
Pitäisköhän aloittaa harrastus uudestaan ensi vuonna, kun eläkeläisellä ei ole varaa kauppaviiniinkään. Tai sitten kevään pakastemarjoista mitä jää. Joku viinintekijä kertoi kerran, että hän aina pakastaa ensin marjat, ennen kuin laittaa ne viiniksi. Mehu antautuu paremmin ja ovat puhtaita.Varmaan sopisi aronioihinkin.
Metsätonttu, aeimpina vuosina minäkin pakastin aronioita viiniä varten, saatoin tehdä talven mittaan kolmekin satsia. Eli hoituu hyvin pakastetuistakin! Mesimarjoja ei täälläkään ole, mutta eikös niitä jossakin viljellä. Kerran sain tällaisia viljeltyjä, tein niistä silloin likööriä.